Ilmastotekoja?

Muutama viikko sitten olin käymässä Jyväskylässä ja jäin kuulostelemaan jonkinmoista opiskelijoiden ilmastolakkoa. Kovasti peräänkuulutettiin ilmastotekoja, mutta mitä tällä todella ajettiin takaa? Päättäjien vastuuta ympäristömme tilasta?

On ymmärrettävää, että ihmiset ovat huolissaan ympäristöstään, mutta jokaisen on myös katsottava peiliin. Sen lisäksi, että ilmastopolitiikalla voidaan vaikuttaa jollakin tavoin, muun muassa verotuksen keinoin, erinäisiin ilmaston lämpenemistä ehkäiseviin keinoihin, niin lopulta valta on kuitenkin kansalaisella, kuluttajalla.

Mikäli todella haluaisimme, että valtion ja päättäjien toimesta tapahtuu ympäristön kannalta suotuisa muutos, on yhteiskunnassamme tapahduttava järisyttäviä uudistuksia. Suurelta osin nuo uudistukset olisivat kiinni ihan tavallisista ihmisistä, kansalaisista, kuluttajista.

Jo se, että yhteiskuntamme perustuu yksin talouskasvun varaan on asia, jonka on muututtava. Jatkuva kasvun tavoittelu ja kulutuksen lisääminen eivät voi kulkea käsi kädessä ekologisuuden ja ympäristönsuojelun kanssa. On hieman harhaanjohtavaa, että jatkuvasti kiistellään siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei ja onko ihmisellä siihen todella vaikutusta. Voitaisiin unohtaa tämä kinastelu ilmastonmuutoksesta kokonaan ja keskittyä asioihin, joista on konkreettista näyttöä ja joista ehkä jopa ilmastoskeptiset ovat samaa mieltä. Ensimmäiseksi, maapallolla on rajalliset resurssit ja toiseksi ilmaston lämpeneminen aiheutuuu suurista hiilidioksidipäästöistä, joita aiheutuu ihmisten toiminnan tuloksena.

On myös omalla tavallaan huvittavaa, kuinka nykyään tunnutaan pyyhittävän kaikki vastuu ympäristöstä toteamuksella: ”En aio koskaan hankkia lapsia, joten voin lentää, kuluttaa, ajaa autolla ja syödä lihaa niin paljon kuin huvittaa ja silti minun hiilijalanjälkeni olisi pienempi kuin sellaisella, jolla on lapsia.” Eli minä olen kaikista pahin ympäristön saastuttaja yhden lapsen synnyttäneenä, vaikka en ole lentänyt eläessäni kuin yhden edestakaisen matkan Espanjaan, en syö lihaa, autoilen todella vähän, en osta turhaa krääsää ja vaatteenikin ostan käytettyinä. Se, ettei hanki lapsia, ei ole syy toimia ja elää välinpitämättömästi ympäristöstään piittaamatta, mutta toisaalta on kieltämättä ympäristön kannalta positiivista, ettei tällainen henkilö siirrä elämäntapaansa seuraavalle sukupolvelle.

Se, että väestönkasvu on nostettu omalle jalustalleen kaikkein suurimpana ympäristöongelmana, on hieman ehkä jopa todellisen ongelman piilottelua. Hiilidioksidijalanjälki on ennemminkin sidoksissa vaurauteen ja kasvaa tulojen kasvaessa. Eniten ympäristöä kuormittavat kaikkein rikkaimmat ja ympäristöongelmista kärsivät kaikkein köyhimmät. Myös se, että kehitysmaat eivät saastuta (vielä) samalla tavalla kuin me länsimaissa, kertoo tästä ongelmasta: vaikka ihmisiä on paljon, heidän ympäristökuormituksensa on pienempi kuin meidän, joita on huomattavasti vähemmän. On todettavissa, että hiilidioksidipäästöjen kasvu seurailee bruttokansantuotteen kasvua niin Suomessa kuin globaalistikin.

Jatkuvan talouskasvun ideologian tyrkyttäminen kehittyviin maihin johtaa lopulta katastrofiin. Sen sijaan voitaisiin esimerkkiä näyttämällä osoittaa, että hyvinvoiva valtio on mahdollinen ilman talouskasvua. Tätä voidaan pitää utopistisena, mutta se olisi mahdollista ja hallittu siirtyminen ulos talouskasvusta olisi paljon parempi kuin talouden suunnittelematon romahtaminen ja ajautuminen hallitsemattomaan lamaan. Siirtyminen talouskasvusta kohti ”kohtuutaloutta” vaatii kuitenkin paljon muutoksia ihmisten ajatuksissa ja asenteissa. Se, että ajatellaan tällaisen siirtymän tarkoittavan massatyöttömyyttä ja köyhyyden lisääntymistä, ovat vain talouskasvun kannattajien luomia uhkakuvia. Kohtuutaloudessa keskityttäisiin tasa-arvoon, työtä voidaan jakaa useiden ihmisten kesken (kuten voitaisiin tehdä jo nykyään, jos haluttaisiin vähentää työttömyyttä) ja perustulo olisi yksi mahdollisuus purkaa tukien aiheuttamaa työllistymistä heikentävää byrokratiaa.

Näistä aiheista voisi kirjoittaa kirjan ja pyrinkin rajaamaan kirjoitukseni niin, että saisin siihen omasta mielestäni ajatuksia herättävimmät pointit. Aika paljon tässä kirjoituksessa olen hyödyntänyt pääsykokeen ennakkomateriaalin herättämiä ajatuksia. Olen jo aiemmin ihmetellyt ja pohtinut sitä, kuinka kaikki voi perustua jatkuvaan talouskasvuun, kun eihän tuo kasvu voi olla loputonta? Jatkuvan kasvun tavoittelu myös tekee mitättömiksi lähes kaikki ilmastonmuutoksen nimeen tehdyt toimet ja näin ollen todennäköisesti ”maksamalla jatketaan samaan malliin”, eli vain verotetaan saastuttavia asioita eikä keskitytä todellisiin ongelmiin. Ennakkomateriaali on ”Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla” kirjoittajina Helne, T., Hirvilammi, T. ja Laatu, M. Teos on hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Suosittelen sen silmäilyä aivan kaikille.

Viimeiseksi haluan vielä nostaa esille sen, että ihmiset toivovat pelastusta ekologisiin ongelmiin teknologiasta. Valitettavasti, teknologia ei yksin tule missään vaiheessa olemaan pelastus, joka taianomaisesti hävittäisi kaikki ongelmamme. Jo 1800-luvulta tuttu Jevonsin paradoksi nostaa esille, että vaikka jonkin resurssin hyödyntäminen saataisiin muuttumaan ekologisemmaksi, tämän resurssin käyttö vain kasvaa, ei suinkaan vähene tuon muutoksen seurauksena. Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja mielestäni jokainen voi osaltaan pohtia sitä, mikä todella loppujen lopuksi on hyvinvointia? Sen sijaan että joku lähtee viikonloppuna shoppailemaan niin hän voisi ehkä sen sijaan mennä tapaamaan vaikkapa isoäitiään pitkästä aikaa tai omia vanhempiaan tai ystäviään. Itse aion lähteä viikonlopuksi patikoimaan ja nauttimaan raittiista ulkoilmasta.

- Fabu