Lukuvuoden viimeinen periodi

Nyt on talvilomat sun muut vietetty ja käyty tämän periodin ensimmäisillä luennoilla. Kurssit ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta kahden luentokurssin lisäksi kipuilen tilastotieteen kakkoskurssin kanssa. Suoritin ensimmäisen kurssin jo edellisessä periodissa ja se oli jopa yllättävän helppo. Toisaalta tapa, jolla sen suoritin ei oikein tukenut omaa oppimista kun käytännössä riitti, että muisti vastaukset viikkotenttien kysymyksiin ulkoa. Varsinaisessa tentissä oli nimittäin tismalleen samoja kysymyksiä eikä minun näin ollen tarvinnut todellisuudessa ymmärtää näitä asioita sen tarkemmin.

Tässä kakkoskurssissa sen sijaan jo tarvitsisi sisäistää hieman opeteltavia asioita ja kyetä vähän laskeskelemaan mm. todennäköisyyksiä. Haastavaa näiden opettelusta tekee se, että kurssi on nyt suoritettavissa ainoastaan verkossa itsenäisesti eikä asiaa auta myös sekään, että oma motivaatio ja kiinnostus eivät oikein tahdo riittää. Yritän kuitenkin saada kurssin alta pois vaikka väkisin!

Inhokkikurssin lisäksi tässä periodissa on myös yhteiskunnan rakenteet ja eriarvoisuus sekä julkisoikeuden kurssi. Jälkimmäinen on hyvin kiinnostava, mutta vaikuttaa myös erittäin haastavalta. Eriarvoisuuskurssilla käsitellään myös hyvin mielenkiintoisia aiheita, vaikkakin jollakin tasolla myös ehkä hieman kipeitä asioita. Jokainen on voinut kokea tahollaan eriarvoisuutta jossakin muodossa ja näiden aihealueiden käsittely saattaa nostaa tunteita pintaan. Kurssin päätteeksi olisi palautettava essee, jossa käsittelee eriarvoisuutta ainakin jossain määrin omien kokemusten pohjalta ja tämän osalta painotettiinkin ettei kannata ottaa mitään liian henkilökohtaista tai kipeää tapausta käsittelyyn, jotta tietynlainen tieteelliselle tekstille tyypillinen lähestymistapa säilyisi. Helposti tulee ehkä kirjoitettua turhankin kärkkäästi, jos aihe on hyvin henkilökohtainen.

Koen, että edellisen periodin kirjoituskursseista tulee olemaan suuri hyöty tämän seuraavan esseen kirjoittamisessa. Osaan aivan eri tavalla tarkastella tekstiä ja sen rakennetta sekä kiinnittää huomiota niihin omiin kompastuskiviin ja vahvuuksiin. Kehotankin (mikäli mahdollista) suorittamaan tällaiset kirjoittamiskurssit mahdollisimman alkuvaiheessa opintoja! Harmitti kakkosperiodissa melkoisesti kun tiesi, että esseistä olisi voinut saada paremmat arvosanat, jos olisi vain ollut mahdollisuus käydä edes joku akateemisen kirjoittamisen kurssi ennen niiden kirjoittamista.

Julkisoikeuden kurssin koen melko haastavaksi, koska se on täysin erilainen verrattuna muihin kursseihin. Kurssin vetäjä sanoikin, että monet sellaiset oppilaat, jotka eivät olleet koskaan saaneet vitosta mistään muusta kurssista, ovat tulleet hänelle tästä kertomaan ja vastaavasti vitosen oppilaat ovat tulleet häneltä kysymään perusteluja kun ovatkin saaneet kurssista kolmosen. Itse en oikeastaan solahda kumpaankaan kategoriaan ja mielenkiinnolla odotankin kuinka kurssi omalta osaltani menee. Sen kuitenkin tiedän, että paljon lukemista on tiedossa ja hyvin paljon uuden tiedon omaksumista. Onneksi kuitenkaan ei tarvitse päntätä mitään lakitekstejä tai pykäliä ulkoa, vaan mikäli näitä tentissä tarvitsee niin tarvittava materiaali jaetaan tentissä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin itsellä pieni tunne, että saattaa joutua varautumaan kesän uusintatenttiin.

Tuli tuossa hieman ryhdistäydyttyä opiskelijatapahtumien suhteen ja lähdin viettämään laskiaistiistaita laskuhumalan merkeissä. Oli tosi kivat poikkitieteelliset bileet ja mehän jatkettiin ihan aamuun asti. Kotona olin siihen aikaan kun miehen piti jo heräillä. En muista koska viimeksi olisi mennyt yhtä pitkään ja kyllä siinä vaiheessa vähän nauratti kun aamulla taapersin rautatieasemalta kotiin aamuliikenteen seassa haalarit lonkerossa. Tänään olisi vuorossa ratikkarisse, mutta aamuun asti ei varmaankaan ihan mene kun 10.15 huomenna julkisoikeuden luento. :)

Sellaista kevyttä lukemista

- Fabu


P.S. Pääsin sosiaalityön opintosuuntaan! ^^

Seesteisempää aikaa

Heippa taas!

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi ja tälle aikavälille mahtuukin melkoista tunteiden vuoristorataa. Tällä hetkellä tosiaan on rauhallista ja meneillään vain kolme kurssia, joista ei oikeastaan minkäänlaista läsnäoloa vaadita. Teen tässä välissä alta pois pari akateemisen kirjoittamisen kurssia, joissa pääasiassa työstetään esseitä ja sitten suoritan tilastotieteen ensimmäisen kurssin.

Tämä kolmas periodi on ollut sellainen pohtimisen ja ymmärtämisen paikka. Edellisessä periodissa tein opintoja 25 opintopisteen edestä ja sen lisäksi kävin satunnaisesti töissä ja tuntui siltä, ettei rauhoittumiseen ja palautumiseen oikein jäänyt aikaa. Huomasin olevani koko ajan jotenkin pingottunut ja lopulta tuntui että itsensä sanoo irti niin pää kuin kroppakin.

En ole oikeastaan koskaan stressannut, mutta tunne ajanpuutteesta sai stressaamaan kaikesta: pakko käydä töissä, että rahat riittävät, mutta olisi myös pakko saada tehtyä opintoihin liittyviä asioita eteenpäin. Lisäksi olisi vielä pakko löytää jaksamista jakaa huomiota ja energiaa myös perheelle. En ole todellakaan ylpeä siitä, millaiseksi tuo kolmen kuukauden ralli minut ajoi.

Tosiaan meillä oli haku opintosuuntiin ja hain sosiaalityöhön. Nähtäväksi jää, onnistuuko tuo opintosuuntaan pääseminen, mutta se selviää myöhemmin. Tällä hetkellä mielessä lähinnä pyörivät akateemiseen kirjoittamiseen liittyvät asiat ja on ollutkin ilahduttavaa huomata, kuinka on oppinut kiinnittämään huomiota esseissä sellaisiin asioihin, mihin ei ehkä osaisi kiinnittää huomiota muuten. 

Vaikka kovasti aiemmin totesin, etten oikein välitä sitseistä... Osallistuin haalarisitseille sitten kuitenkin ja ihan mukavaa oli. Vaikka nyt taas tuntuu, että sitsit on osaltani sitsattu, en mene varmaksi sanomaan ettenkö vielä tulevaisuudessa osallistuisi. Teemana oli "back to first grade" ja teeman mukaan oli alkupaloina pilkottuja kasviksia, pääruokana "nakkikastiketta" (tofusta) ja perunoita. Jälkkäriksi oli aurinkokiisseliä, jota en kuitenkaan uskaltanut syödä. Tuli kyllä ihan ala-aste mieleen! Nostalgista osaltani oli myös se, että minulla oli täysin samanlainen reppu mukana kuin aloittaessani koulutaipaleeni vuonna 1996.

Omalla tavallaan jännittää, että mahdollisesti ensi syksynä pitäisi jo miettiä kandidaatintutkielman tekoa, mutta toisaalta jännittäminen on turhaa. Olen melko itsevarma siitä, että tutkielma onnistuu varmasti ihan hyvin, kunhan valitsen aiheeni huolella enkä lähde hakemaan liian haastavaa aihetta. Tämän virheen itse asiassa tein toisen työn alla olleen esseeni kanssa, mutta sain kuin sain senkin lopulta hoidettua kunnialla.

Nyt ei tässä oikeastaan voi muuta kuin odotella kevättä ja lukukauden viimeisen periodin alkua. Tiedossa mielenkiintoisia kursseja, kuten julkisoikeuden kurssi ja sellainen kuin eriarvoisuus yhteiskunnassa. Ihana päästä taas keskittymään oleelliseen tällaisen "teknisemmän" jakson jälkeen. Maaliskuussa tiedossa olisi myös fuksien ratikkarisse, eli taas hyvä syy vetää haalarit jalkaan!

- Fabu

Ensimmäinen opiskeluperiodi takana

Ja niin myös syysloma. Täytyy myöntää, että yllättävän hyvin ensimmäiset opiskelukuukaudet ovat sujuneet. Alkuun jännitti ensimmäiset tentit ja se, kuinka niissä pärjää ja kaiken maailman huijarisyndroomat päällä sitä tuskasteli että entäs jos kaikki huomaakin että olen aivan väärässä paikassa, tyhmä enkä ymmärrä mitään. No, onneksi nämä huolet nyt hälvenivät tenttitulosten jälkeen, vaikka tenttien tekeminen ei itselleni vahvinta aluetta olekaan. Onneksi seuraavilla kursseilla taitaa olla mahdollisuutena tehdä tentin sijaan essee.

Tavallaan olen tässä vähän odotellut, että koska se kamelin selkä napsahtaa. Suostuin tekemään sijaisuuksia Attendolla, vaikka jo edellisessä periodissa tuntui, että aikani ei todellakaan riittänyt kaikkeen mihin olisi ehkä pitänyt. Esimerkiksi pariin tenttiin lukeminen jäi vähälle, ja tietysti se näkyy arvosanassa vaikka tietää, että olisi sitä pystynyt parempaankin. Tietysti tässä kaikkea touhutessa sitä koko ajan omalla tavallaan potee huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole aikaa oman lapsen kanssa niin paljon kuin haluaisi. Tavallaan olisi ihanaa vain olla tytön kanssa kotona niin kuin vielä viime keväänä, mutta kun opiskelupaikan sai niin olihan se otettava vastaan. Pari vuoroa silloin tällöin on ihan hyvä käydä tekemässä töitäkin niin ei ole taloudellisesti ihan niin tiukkaa.

Oikeastaan kaikesta tästä joka paikkaan repeämisestä tuntuu kärsivän eniten parisuhde. Kun on opiskelut, työt, lapsi ja tietysti erinäiset harrastusluonteiset jutut niin se mies tahtoo aina jäädä vähän kaiken muun jalkoihin. Onneksi hän on kuitenkin nostanut asian esille, sillä sitä kun vaan elää arkea ja tavallaan alkaa vain suorittaa kaikkea niin siinä äkkiä jotkin tärkeät asiat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Mainitsinkin ystävälleni tuossa yhtenä päivänä, että emme ole mieheni kanssa käyneet missään kahdestaan lähes kahteen vuoteen. Tämä osittain siitä syystä, että meillä ei ole ihan lähellä sellaista tukiverkostoa, joka asian olisi voinut mahdollistaa. No, tiedänkin mitä toivon vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi tänä vuonna.

Opiskelijatapahtumissa en niin kauheasti ole ollut mukana, juurikin jo edellämainituista syistä. Fuksiseikkailu oli ihan hauska kokemus ja ensimmäiset sitsini menivät nekin ihan hyvin, vaikkakin kyseenalaistan vähän koko käytännön. Ei ehkä ole minun juttuni istua montaa tuntia paikallaan, ruokaa nenän edessä jota ei ehdi syödä ja laulaa pöhköjä lauluja (tai ylipäätänsä laulaa) sekä juoda alkoholia turhankin paljon. Mutta osallistukoot ne ketkä tykkää, itse kaipaisin tapahtumilta enemmän sosiaalista kanssakäymistä, liikettä ja että olisi oikeasti hauskaa sen sijaan, että kuunnellaan vaan turhanpäiväisiä puheita ja lauluja. Pitäkää vain minua sivistymättömänä, sellainenhan minä vähän olenkin.

Ensimmäinen periodi piti osaltani sisällään siis käytännössä johdatuskursseja sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön sekä tein myös kriminologian kurssin, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Nyt alkaneessa periodissa pääsemme tutustumaan sosiaalipsykologian ihmeelliseen maailmaan, yhteiskuntapolitiikan kysymyksiin, sosiaalisiin kysymyksiin ja ihmiskäsitykseen sekä lisäksi itselläni on yksi englanninkielinen kurssi Welfare State Theory. Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa, suunnittelin kirjoittavani yhden postauksen kriminologian innoittamana jossakin vaiheessa mutta sitä saatte vielä odottaa.

  - Fabu

Tunteiden vuoristorata

Viimeisimmästä kirjoituksestani on jo vierähtänyt jonkin verran aikaa ja kirjoitustauon pitäminen oli tietoinen valinta siinä vaiheessa kun tuntui että töissä käyminen, kodin pyörittäminen ja koulun alkuun valmistautuminen veivät jo kovin paljon energiaa.

Vaikka vielä siinä vaiheessa odotin opintojen alkamista innolla kun tieto opiskelupaikasta tuli, niin yllättäen koulun alkaessa mieli oli jotenkin matalalla. En oikein ole itsekään varma, mistä se johtui, mutta epäilen vähän, että tietynlaiset alitajunnan syöverteissä piilotelleet tiedostamattomat pelot yliopistossa opiskelua kohtaan vaikuttivat asiaan.

Orientaatioviikko meni kuitenkin nopeasti ja sen aikana sai vähän omiakin fiiliksiä kohennettua. Tietysti omalla tavallaan kaikki puheet siitä, kuinka etuoikeutettuja olimme päästessämme opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja kuinka arvostettu instituutio on kyseessä, lisäsivät omaa epävarmuutta ja saivatkin pohtimaan sellaisia ajatuksia että olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa.

Olen kyseenalaistanut oikeuttani opiskella täällä jo useampaan otteeseen, vaikka opintojen alkamisesta on vasta vähän aikaa. Jännitän myös ensimmäisiä tenttejä kovasti, sillä asioiden opettelu ulkoa kirjoja lukemalla ei ole itselleni se paras mahdollinen tapa oppia asioita.

Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että olen löytänyt ryhmän samankaltaisia opiskelijoita, joiden kanssa on helppo olla ja pystymme yhdessä tsemppaamaan toisiamme tentteihin esimerkiksi lukupiirien avulla. Pelko sopeutumattomuudesta oli siis osaltani hieman turhaa, vaikka tietyllä tavalla itseni luentosaleissa ja muutenkin kampusympäristössä tunnenkin olevani erilainen, poikkeava. Kuitenkin näen sen vain voimavarana ja vahvuutena, että pystyn tarkastelemaan asioita monesta perspektiivistä eikä näkemykseni asioista ole enää niin mustavalkoinen kuin kymmenen vuotta sitten.

En oikeastaan ole vielä osallistunut mihinkään opiskelijoiden aktiviteetteihin, mutta tämä asia korjaantuu onneksi huomenna! Minut saatiin ylipuhuttua osallistumaan fuksiseikkailuun, jossa käydään läpi erilaisia rasteja ja joukkueella täytyy olla jokin pukeutumisteema. Haluaisin kovasti paljastaa omamme, mutta se vaarantaisi minun anonymiteettini, joten voitte vain arvailla missä joukkueessa vuoden 2019 Fuksiseikkailussa Fabu oikein onkaan ollut. Tämän lisäksi osallistun myös ensimmäisille sitseilleni sunnuntaina. Kyseessä Konstruktion fuksisitsit ja niihin osallistumista puntaroin paljon ihan vain sen vuoksi, että sinne ilmoitettiin pukukoodiksi "Coctail+flowers". Ensimmäiseksi mietin että mitä ihmettä se nyt sitten käytännössä tarkoittaa ja järkytyshän oli melkoinen siinä vaiheessa kun ymmärsin, että minun pitäisi pukeutua mekkoon ja tähän vielä liitettynä kukkateema, niin perääntymiseni osallistumisesta ei ollut kaukana. Löysin kirpparilta kuitenkin onneksi ihan kelvollisen. Lisäksi aktivoiduin hieman ja liityin Hämäläis-Osakuntaan! Aion kuitenkin kirjoittaa näistä kokemuksista tarkemmin myöhemmin!

Oman haasteensa opintojen osalta näin alkuvaiheessa muodostavat kaikille sosiaalitieteiden opiskelijoille pakolliset kurssit, joiden tarkoitus on ikään kuin auttaa vasta opintonsa aloittavia saamaan kosketuspintaa eri suuntautumisaloihin. Kurssit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta osaltani suuntautumislinja jolle tähtään on jo selvä ja omalla tavallaan turhauttaa käydä sitten eri johdantokursseja. Yritän kuitenkin nähdä asian positiivisessa valossa ja ajattelen saavani erilaisia ajattelun työkaluja ja mahdollisuuksia tarkastella asioita eri näkökulmista. Kuitenkin lopulta olemme kaikki valmistuessamme valtsikasta valtiotieteiden maistereita, joten sillä suuntautumisella ei niin suurta painoarvoa ole. Poikkeuksena kuitenkin sosiaalityön linja, sillä sosiaalityön opinnot suoritettuaan voi hakea laillistetun sosiaalityöntekijän nimikettä itselleen ja voi siis tämän jälkeen toimia sosiaalityöntekijän työtehtävissä.

Olen kuitenkin hyvin onnellinen opiskelupaikasta, vaikka tavallaan pelkäänkin joutuvani kerta toisensa jälkeen, tentti tentiltä, todistelemaan oikeutustani opiskella Helsingin yliopistossa. Teen kuitenkin parhaani ja pyrin siihen, että opintoni etenevät toivotunlaisesti ja se todennäköisesti riittää ihan hyvin.

Itselle tärkeiden paikkojen vaakunat löytyivät osakuntatalon seinältä.

- Fabu

Kova työ palkitaan

Kyllä, voin niin samastua otsikon sanomaan tällä hetkellä! Mennyt vuosi on ollut yhtä uurastusta ja reissaamista avoimen yliopiston opintojen suhteen ja vihdoinkin työ on tuottanut tulosta. Olin jo menettää uskoni, kun olin toisella varasijalla avoimen väylän kautta Helsingin yliopistoon. Kuka hullu nyt olisi ottamatta paikkaa vastaan?

No, niin vain sattui sitten sopivasti, että nousin tuolta varasijalta ja sain kuin sainkin paikan valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja syksyllä sitten lähden lukemaan sosiaalitieteitä. Sosiaalityön pääsykokeen tulokset olivat ihan hyvät, mutta eivät tarpeeksi hyvät, sillä jäin 1,5 pisteen päähän alimmasta pistemäärästä Jyväskylään (varasija 44) ja roimasti enemmän Tampereelle (varasija 60). Pääsykokeen pisteeni riittivät kuitenkin heittämällä Rovaniemelle, mutta kyllä nyt mieluummin valitsen hieman epävarman opintosuunnan Helsingistä kuin että lähtisin reissaamaan Lapin yliopistoon eteläisestä Suomesta käsin.

Mikäli siis olen ymmärtänyt oikein, niin avoimen väylän kautta Helsinkiin saa opinto-oikeuden vain sosiaalitieteisiin ilman opintosuuntaa. Saattaa siis jopa olla (jos ymmärsin oikein), että pahimmassa tapauksessa joudunkin opintosuuntia määritettäessä opiskelemaan esimerkiksi sosiologiaa, sosiaalipsykologiaa tai yhteiskuntapolitiikkaa, vaikka itseäni kiinnostaisi opiskella vain ja ainoastaan sosiaalityötä. Saa siis nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Ajattelin kuitenkin kirjoitella opinnoista ja kuinka ne etenevät satunnaisten muiden aiheiden ohella, joten jos mielenkiintoa riittää niin pysykääs mukana etenkin syksyllä kun saadaan opinnot alkuun!

En ole oikein vielä itsekään sisäistänyt sitä, että nyt minulla todella on se opiskelupaikka ja syksyllä aloitan opinnot vieläpä Helsingin yliopistossa! Se, mitä haluan sanoa kaikille on, että ei ainakaan kannata luovuttaa, vaikka ei tällä kertaa olisi päässytkään opiskelemaan, vaan yrittää uudestaan ja etsiä mahdollisia muita vaihtoehtoja sisään pääsemiseksi. Itselleni avoimen opinnot osoittautuivat kultaakin kalliimmaksi opiskelupaikan osalta.

Mukavaa kesää!

  

- Fabu

Sosiaalityön valtakunnallinen valintakoe 2019

Nyt on kotiuduttu Tampereelta ja kokeesta jäi ihan hyvä tunne. Yllätyin erittäin positiivisesti, että kaksi ensimmäistä sivua olivat väittämiä, joihin piti merkitä onko väittämä oikein vai väärin. Uskoisin saaneeni ainakin näistä melkein kaikki oikein, yhtä jäin pohtimaan jälkikäteen tarkemmin enkä ole vieläkään oikein varma kyseisen väittämän oikeellisuudesta.

Muutenkin koe tuntui huomattavasti helpommalta kuin Helsingin pääsykoe, vaikka itselleni ei valitettavasti jäänyt kuin kaksi viikkoa aikaa lukea ja noista kahdesta viikosta toisen olen ollut töissä. Koe meni osaltani kuitenkin yllättävän hyvin ja nyt ei auta kuin odotella tuloksia.

Tosiaan, kokeessa oli tuo oikein/väärin tehtävä, joka perustui ennakkomateriaaleihin. Koetta varten luettavat ennakkomateriaalit käsittelivät soteuudistusta, asiakkaiden osallisuutta ja työntekijöiden harkintavaltaa palvelujärjestelmässä, sosiaalialan mediavaikuttamista ja sosiaalityön tulevaisuuden etiikkaa, jossa tarkasteltiin asioita epävarmuuden ja ympäristökriisien maailmassa. Ennakkomateriaaleista oli myös kysymyksiä ja täytyy myöntää, että en saanut yhteen vastattua mitään. En vain millään saanut päähäni, mitä kirjoittaja oli tarkoittanut korruptoituneella sosioekologisella mallilla, vaikka olin papereihini sen alleviivannut ja tarkoitus ollut siis opetella kyseinen käsite, mutta harmikseni aikani ei ole riittänyt. (Huom. pääsykokeisiin lukijat, pyrkikää opettelemaan materiaaleissa luetellut teoriat, mallit, nimet ym. ainakin pääpiirteittäin!) Kaikkiin muihin sain kyllä ihan järkevät vastaukset.

Ehkä haastavimmaksi osoittautui aineistotehtävä, jossa piti hyödyntää aineistomateriaalin lisäksi ennakkomateriaaleista mediavaikuttamiseen ja osallisuuteen ja harkintavaltaan liittyviä artikkeleita. Kokeessa jaettu aineistomateriaali käsitteli Helsingin Sanomien tekemää niukkuuskyselyä ja siinä köyhyysrajalla sen alla elävät ihmiset kertovat kaunistelematta kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Kyseinen artikkeli löytyy Helsingin sanomien sivuilta, mutta on valitettavasti maksumuurin takana. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005954997.html

 

Aineistotehtävässä siis piti hyödyntää edellä mainittuja materiaaleja ja luetella niukkuudessa elämisestä johtuvia yhteiskunnan tason ja yksilötason seurauksia. Lisäksi piti pohtia esimerkiksi, miten sosiaalityö voi osaltaan olla vaikuttamassa ennakkomateriaalien sisältöä hyödyntäen. Tilaa esseelle oli varattu yhdeksän sivua ja toivon ainakin onnistuneeni ujuttamaan asioita kaikista lähteistä omaan kirjoitukseeni tarpeeksi.

Oli huomattavasti helpompaa sisäistää asiat materiaaleista, jotka ovat juurikin sitä, mitä haluaa opiskella ja koskee sellaisia aiheita, jotka ovat jo jossakin määrin tuttuja. Mikäli en tästä hausta pääse tutkinto-opiskelijaksi, en hae enää Helsinkiin ollenkaan sillä se valtiotieteellisen pääsykoe on aivan suoraan sanonko mistä. Mieluummin laitan sitten kaikki paukut jonnekin muualle, sillä juuri noihin Helsingin kokeisiin lukeminen maksoi minulle kaksi viikkoa lukemista tähän valtakunnalliseen kokeeseen. En jaksa enää hakata päätä seinään, olisi pitänyt oppia jo ensimmäisestä kerrasta.

Tästä nyt kuitenkin voi taas elämänkäpyjä keränneenä jatkaa toiveikkaana (ei liian) kohti tulevaa ja unohtaa tämän kaiken pyörittelyn hetkeksi ja keskittyä kesään, perheeseen ja töihin!

- Fabu

Sosiaalitieteiden pääsykoe 2019

Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on pettymys. Itseeni. Kuukauden luku-urakka takana ja siltikin heti ensimmäiseksi kun tehtäväpaperin kysymykset sai katsoa niin löi aivan tyhjää. Sain minä jotain ensimmäiseen tehtävään soperrettua, mutta ehkä eniten omalta osaltani ärsytti se, että ennakkomateriaalissa käsiteltiin rinnakkain vakuutuslääkäreiden ja lastensuojelun työntekijöiden harkintaa ja harkinnan tieto-ohjautuvuutta. Panostin tietysti enemmän jälkimmäisten osioiden lukemiseen, vaikka olisi pitänyt tietysti kiinnittää huomiota enemmän myös vakuutuslääkäreitä koskeneisiin osuuksiin. Keskityin sitten vastauksessani tavallaan molempia/ei kumpaakaan spesifisti koskeneisiin muistamiini asioihin.

Muut ennakkomateriaalit liittyivät työläistaustaisten naisten opiskeluun yliopistossa, häpeään ja syyllisyyteen eri kulttuureissa ja ympäristöasioihin teoksessa "Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla", johon olen jo aiemmin viitannut. Kysymykset kokeessa koin haastaviksi, mutta mielestäni sain ihan hyvät vastaukset kaikkiin. Sinänsä tämän osion tehtävät ovat todella tärkeitä, sillä niistä on saatava vähintään kahdeksan pistettä, että aineisto-osiota edes tarkistetaan.

Aineistomateriaalit, jotka kokeessa jaettiin ja joiden pohjalta piti vastata annettuihin kysymyksiin, olivat mielenkiintoisia. Ne käsittelivät ympäristöliiketoimintaa, eri poliittisten puolueiden kannattajien tärkeinä pitämiä arvoja, yliopisto-opiskeluun valikoitumista eri luokista ja perustulokokeilua. Perustulokokeiluun liittynyt tekstimateriaali oli englanniksi ja muihin aiheisiin sisältyi oikeastaan enemmänkin kaavioita ja taulukoita kuin tekstiä.

Kuten aloituksestani voi jo päätellä, omalta osaltani koe ei mennyt mairittelevasti. Minulla on kuitenkin vielä toinen koe tulossa, johon on lukuaikaa enää pari viikkoa, joten jälleen kerran tätä kirjoittaessani minun pitäisi olla lukemassa. Päätin kuitenkin ensin päästää höyryt ja rauhoittua, jotta voin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Toisenkin kokeen aiheet pyörivät samoissa teemoissa, joten on edes hieman kosketuspintaa käsiteltyihin asioihin. Olisi tavallaan mielenkiintoista kuulla, miten muilla tuo tänään Helsingissä ollut pääsykoe meni? Ja millaisia ajatuksia se herätti? Myös tästä syystä innostuin blogin aloittamisesta: kokemusten vertailu, asioista keskustelu ja mahdollisesti myös vertaistuki. Ainakin se on positiivista, että joku paremmin valmistautunut saa opiskelupaikan mikäli itseltäni se tänä vuonna (ainakin Helsingissä) jää saamatta.

- Fabu

Opintoni avoimessa yliopistossa

Ajattelin tänään kirjoittaa opinnoistani avoimessa yliopistossa, sillä ne ovat olleet olennainen osa elämääni viime aikoina. En syvenny sen tarkemmin kurssien sisältöihin, vaan ennemminkin pyrin kuvailemaan opintoja yleisellä tasolla.

Olen suorittanut kursseja Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja opintoni alkoivat samaan aikaan kun olin suorittamassa ammatillista perustutkintoa. Olin tuolloin viikot asuntolalla ja iltaisin aika kävi pitkäksi. Päätin siis hyödyntää nuo illat ja löysin avoimen yliopiston opintotarjonnasta mielenkiintoisia kursseja. Opiskelin ammattikoulussa ympäristöalaa, joten luonnollisesti otin kursseja kuten luonnonsuojelun perusteet ja ympäristöfilosofia.

Nuo kurssit olivat osaltani se ratkaiseva tekijä, joka ajoi minut filosofian ja yhteiskuntatieteiden tielle ja sitä kautta suorittamaan sosiaalityön opintoja. Suurimman osan opinnoista olen pystynyt tekemään täysin etäopiskellen. Tutkintoon vaadittavat kieliopinnot vaativat kuitenkin lähiopetusta ja läsnäolo oli pakollista. Englannin kurssit koin hyvin vaativiksi ja vaikka olen mielestäni ollut ihan hyvä (keskivertoa parempi) englannissa, niin petyin hieman suullisen kurssin arvosanaan ja ehkä tulevaisuudessa aion korottaa sitä.

Ruotsin pakolliset opinnot sen sijaan osoittautuivat yllättävästi rennoiksi ja jopa ihan mukaviksi. Tuota pakollista kurssia varten tein alustavasti kuitenkin puoli vuotta töitä esimerkiksi suorittamalla ruotsin kertauskurssin Helsingin avoimessa yliopistossa ja sen jälkeen jatkaen itsenäistä opiskelua. Lähtötasoni oli käytännössä nolla ja nolottaa hieman myöntää, että se varsinainen ruotsin kurssi meni melko rimaa hipoen läpi. Tärkeintä kuitenkin, että nyt se on alta pois! Tuo ruotsi oli itselleni myös ennen tutkintohakuisten opintojen aloittamista sellainen kynnyskysymys, että onko minun mitään järkeä lähteä edes opiskelemaan yliopistoon.

Filosofian ja yhteiskuntatieteiden perusopintojen ja noiden kieliopintojen lisäksi olen tehnyt avoimessa yliopistossa myös aikuiskasvatustieteen perusopinnot sivuaineena. Oikeastaan siitä syystä olen näitä opintoja enemmän avoimen puolella tehnyt, että minulla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan yliopistoon avoimen väylän kautta, mikäli päähaun osalta koe menee mönkään.

Tärkeäähän on siis tiedostaa, että avoimen yliopiston kurssien sisältö ja vaatimukset vastaavat yliopistossa opiskelua ja monilla kursseilla on avoimen opiskelijoiden lisäksi tutkinto-opiskelijoita. 

Mitähän vielä voisi avoimista opinnoista sanoa… Totta kai ne ovat lompakkoa keventäneet, mutta kun on motivaatiota ja tietää mitä tahtoo, niin on se sen arvoista. Etenkin siinä vaiheessa, jos opiskelupaikka irtoaa sieltä yliopistosta.

Lisäksi olen ymmärtänyt, että nykyään avoimen yliopiston opintoja suorittamalla saa kuitattua aktiivimallin vaatiman aktiivisuuden. Kuitenkin työttömänä työnhakijana ollessa on oltava valmis ottamaan vastaan töitä, vaikka avoimen opintoja suorittaisikin, mikäli haluaa saada työttömyysturvaa. Myös opiskelun tukemista työttömyysturvalla on lisätty ja jos vain on TE-toimiston kanssa sopinut hyvissä ajoin suunnitelmat etukäteen, niin ensimmäiset kaksi vuotta opinnoista voi opiskella työttömyysturvalla tuettuna, tässä kuitenkin ehtona taisi olla yli 25 vuoden ikä. Vaihtoehtoisesti tuon kaksi vuotta voi opiskella myös ansiosidonnaisella päivärahalla, mikäli on siihen oikeutettu.

Avointen opintojen suhteen lapsen saaminen ei ole muuttanut omaa opiskeluani tai hankaloittanut sitä kovinkaan paljon. Mies onneksi auttaa paljon ja kesän jälkeen, mikäli pääsen aloittamaan varsinaiset opinnot, tytölle on hoitopaikka valmiina odottamassa. Mikäli taas en pääse tästä hausta sisään, jatkan vain avoimen opintoja kotona eikä se oikeastaan haittaisi, sillä saisinpahan viettää aikaa lapseni kanssa. Tämä saattaa olla myös yksi blogiaihe tulevaisuudessa; kuinka yhdistää vanhemmuus ja yliopisto-opinnot?

Toivottavasti pystyn osaltani rohkaisemaan muitakin opiskelemaan avoimessa yliopistossa ja hakeutumaan yliopistoon, mikäli siellä jokin ala kiinnostaa. Minusta tuntuu, että etenkin yhteiskuntatieteiden osalta opiskelijoita on enemmän erilaisista taustoista, joten ei kannata pelätä etteikö sopeutuisi joukkoon. Lopulta kuitenkin opiskelu on itseä varten, omaa tulevaisuutta ja työllistymistä varten. Itsekin usean "roskatutkinnon" ja lukemattomien pätkätöiden jälkeen olen päättänyt opiskella alalle, jossa on varma työllistyminen ja pääsee tekemään työtä, jolla on tarkoitus.

- Fabu

Kaikki alkaa jostakin

Olen jo pitkään haaveillut blogin kirjoittamisesta ja siitä, että kirjoittamalla pystyisin jäsentelemään omia ajatuksia ja pohdintoja selkeämmin. Kirjoittaminen myös suo sen pienen oman hetken, jonka aikana voi ladata akkuja kaiken pyörivän arjen keskellä. Minulta kuitenkin meni melko kauan päättää raameista, joiden sisällä pysyä kirjoitusteni kanssa ja tänään päätin ottaa vihdoinkin työn alle jo pidempään suunnitelmien alla olleen projektin.

Pääasiassa tulen kirjoittamaan erilaisista itseäni kiinnostavista yhteiskunnallisista aiheista, mutta varmasti tulee myös muunlaisiakin kirjoituksia, kuten esimerkiksi sosiaalityön opiskelusta. Olen hakenut opiskelemaan sosiaalitieteitä ja tälläkin hetkellä minun pitäisi olla lukemassa pääsykokeisiin. Näkökulmani yliopisto-opintoihin on hieman erilainen, sillä itselläni ei ole akateemista taustaa ja näin olen siis vähemmistön asemassa, mikäli opiskelupaikka irtoaa. Olen suorittanut opintoja avoimessa yliopistossa ja lähdin vähän vahingossa tälle tielle, sillä vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut koskaan kuvitellakaan hakevani yliopistoon muun muassa sosioekonomisen taustani vuoksi. Haluan siis rohkaista myös muita erilaisista taustoista olevia hakemaan ennakkoluulottomasti opiskelemaan itseään kiinnostavia aloja! Tässä mainittakoon vielä että itselläni ei ole myöskään lukiopohjaa, mutta se ei ole estänyt pärjäämästä opinnoissa.

Kirjoitan mieluiten nimimerkin takana, sillä minulla ei ole käyttäjätilejä sosiaalisessa mediassa ja haluan pitää siitä pienestä yksityisyyden hitusesta kiinni, mikä ihmiselle vielä toistaiseksi suodaan. Uskaltaisin varmasti kirjoittaa kaiken myös omalla nimelläni, sillä en halua ainakaan tietoisesti loukata ketään ja pyrin siihen, että kirjoitukseni ovat eettisiä ja edes jollakin tapaa "hyvällä maulla" kirjoitettuja. Voisin myös avata hieman ajatusta blogin nimen takana, sillä se saattaa kuulostaa omituiselta ja se tuntuu itsestänikin vielä hieman vieraalta. Sana fabula on latinaa ja tarkoittaa muun muassa tarinaa, pulmaa ja huolta. Segregatim puolestaan tarkoittaa syrjässä tai erillään. En ole millään tavalla latinan taitaja ja lähinnä vain yhdistin nuo sanat blogini nimeksi, koska haluan nimen ilmentävän sellaista "sivustakatsojan" roolia, joka on syrjässä huolinensa ja ajatuksinensa.

Pääsykoemateriaalit ovat tänä vuonna varsin mielenkiintoisia ja niiden pohjalta sopisikin pohtia monia asioita. En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy niistä kirjoittamaan, mutta voin valottaa aiheita sen verran, että niitä ovat ainakin kulutus, ympäristö ja luokkaerot.

Eli: jos olet kiinnostunut sosiaalityön opinnoista (tai muuten yliopisto-opiskelusta) ja yhteiskunnallisista asioista, olet todennäköisesti löytänyt oikeaan paikkaan!

- Fabu