Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi ja tälle aikavälille mahtuukin melkoista tunteiden vuoristorataa. Tällä hetkellä tosiaan on rauhallista ja meneillään vain kolme kurssia, joista ei oikeastaan minkäänlaista läsnäoloa vaadita. Teen tässä välissä alta pois pari akateemisen kirjoittamisen kurssia, joissa pääasiassa työstetään esseitä ja sitten suoritan tilastotieteen ensimmäisen kurssin.
Tämä kolmas periodi on ollut sellainen pohtimisen ja ymmärtämisen paikka. Edellisessä periodissa tein opintoja 25 opintopisteen edestä ja sen lisäksi kävin satunnaisesti töissä ja tuntui siltä, ettei rauhoittumiseen ja palautumiseen oikein jäänyt aikaa. Huomasin olevani koko ajan jotenkin pingottunut ja lopulta tuntui että itsensä sanoo irti niin pää kuin kroppakin.
En ole oikeastaan koskaan stressannut, mutta tunne ajanpuutteesta sai stressaamaan kaikesta: pakko käydä töissä, että rahat riittävät, mutta olisi myös pakko saada tehtyä opintoihin liittyviä asioita eteenpäin. Lisäksi olisi vielä pakko löytää jaksamista jakaa huomiota ja energiaa myös perheelle. En ole todellakaan ylpeä siitä, millaiseksi tuo kolmen kuukauden ralli minut ajoi.
Tosiaan meillä oli haku opintosuuntiin ja hain sosiaalityöhön. Nähtäväksi jää, onnistuuko tuo opintosuuntaan pääseminen, mutta se selviää myöhemmin. Tällä hetkellä mielessä lähinnä pyörivät akateemiseen kirjoittamiseen liittyvät asiat ja on ollutkin ilahduttavaa huomata, kuinka on oppinut kiinnittämään huomiota esseissä sellaisiin asioihin, mihin ei ehkä osaisi kiinnittää huomiota muuten.
Vaikka kovasti aiemmin totesin, etten oikein välitä sitseistä... Osallistuin haalarisitseille sitten kuitenkin ja ihan mukavaa oli. Vaikka nyt taas tuntuu, että sitsit on osaltani sitsattu, en mene varmaksi sanomaan ettenkö vielä tulevaisuudessa osallistuisi. Teemana oli "back to first grade" ja teeman mukaan oli alkupaloina pilkottuja kasviksia, pääruokana "nakkikastiketta" (tofusta) ja perunoita. Jälkkäriksi oli aurinkokiisseliä, jota en kuitenkaan uskaltanut syödä. Tuli kyllä ihan ala-aste mieleen! Nostalgista osaltani oli myös se, että minulla oli täysin samanlainen reppu mukana kuin aloittaessani koulutaipaleeni vuonna 1996.
Omalla tavallaan jännittää, että mahdollisesti ensi syksynä pitäisi jo miettiä kandidaatintutkielman tekoa, mutta toisaalta jännittäminen on turhaa. Olen melko itsevarma siitä, että tutkielma onnistuu varmasti ihan hyvin, kunhan valitsen aiheeni huolella enkä lähde hakemaan liian haastavaa aihetta. Tämän virheen itse asiassa tein toisen työn alla olleen esseeni kanssa, mutta sain kuin sain senkin lopulta hoidettua kunnialla.
Nyt ei tässä oikeastaan voi muuta kuin odotella kevättä ja lukukauden viimeisen periodin alkua. Tiedossa mielenkiintoisia kursseja, kuten julkisoikeuden kurssi ja sellainen kuin eriarvoisuus yhteiskunnassa. Ihana päästä taas keskittymään oleelliseen tällaisen "teknisemmän" jakson jälkeen. Maaliskuussa tiedossa olisi myös fuksien ratikkarisse, eli taas hyvä syy vetää haalarit jalkaan!
- Fabu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti