Kaikki on peruttu

Päällimmäiset tunteet tällä hetkellä? Suru. Pettymys. Turhautuneisuus.

Loman jälkeen olimme useat opiskelijat niin innoissamme siitä, että pääsimme jälleen näkemään toisiamme ja osallistumaan luennoille. Eräällä viruksella oli kuitenkin omat vaikutuksensa opintoihimme sekä elämiimme yleisestikin. Helsingin yliopisto on poikkeuksellisessa tilanteessa purkanut kursseja koskeneet läsnäolopakot ja opetusta pyritään nyt järjestämään verkon välityksellä.

En vielä reilu viikko sitten olisi osannut kuvitellakaan miten voimakkaasti virus vaikuttaisi yhteiskunnassamme saati sitten omassa arjessa. Yhtäkkiä ihmiset hamstraavat kauppojen hyllyjä tyhjiksi ja kaikki sosiaalinen kanssakäyminen minimoidaan. Tapahtumat perutaan ja kaikkien tulisi olla mahdollisimman paljon kotona. Ennen kuin virus oli rantautunut Suomeen, THL:n näkemykset asiasta olivat hyvin vähätteleviä: "Ei tartu helposti", "Hyvin epätodennäköistä, että tulee Suomeen"... Voin omalta osaltani sanoa uskoni murentuneen THL:n väkeen täysin. Miksi lentoja epidemia-alueille ei laitettu heti jäihin ja alueilta palanneita laitettu suoraan karanteeniin? Moni asia tämän nykyisen tilanteen kohdalla herättää paljon muitakin kysymyksiä. 

Oma lapseni on onneksi perhepäivähoidossa, joten ainakin toistaiseksi pystyn hoitamaan opiskeluun liittyvät asiat arkisin kotonakin. Päiväkotiin lastani en tosiaan kyllä tässä tilanteessa ehkä veisi. Kuitenkin tilanne, jossa en voisi lastani viedä hoitoon ollenkaan olisi melko iso isku opintojeni etenemiselle. Toistaiseksi on ihan hyvä pyrkiä pitämään normaalista arjesta kiinni, mutta pyrin itse ainakin pysyttelemään mahdollisimman paljon kotona.

Harmittaa myös kovasti, että jouduimme perumaan visiitin isovanhempieni luokse. En halua ottaa minkäänlaista typerää riskiä sen suhteen, että riskiryhmään kuuluvat  lähes 80-vuotiaat läheiseni saisivat heille hengenvaarallisen tartunnan. Näemme muutenkin liian harvoin ja tämä tilanne on itselleni hyvin kova paikka. En pääse heitä näkemään eivätkä he näe lapsenlapsenlastaan, joka tuo heille mukanaan aina suuren ilon. 

En kuitenkaan niinkään ole harmissani erinäisisten tapahtumien peruuntumisista tai siitä, ettei pääse matkustamaan. Näillä ei oikeastaan ole itselleni minkään sortin merkitystä ja siksi ehkä en osaa samaistua sellaisten ihmisten tuntemuksiin, joille matkustelu on hyvin tärkeää. Itse olen kokenut, että matkustelulla (etenkin ei-välttämättömällä) on niin paljon negatiivisia vaikutuksia, etten ole sitä kiinnostunut harrastamaan. En ole koskaan ollut lomamatkalla ulkomailla, Tallinnassa olen pari kertaa pyörähtänyt.

Mikään ei herätä tällä hetkellä suurempaa ärtymystä kuin koronaviruksen vähättely ja siitä puhuminen ihan "tavallisena flunssana". Vaikka se ei olisi kohtalokas perusterveelle nuoremmalle ihmiselle, niin eikö oikeasti voitaisi muistaa myös niitä, joille se on oikeasti vaarallinen? Riskiryhmään voidaan laskea ikäihmisten lisäksi monia monia muitakin, joille virus on hyvin vaarallinen henkilön iästä riippumatta. Meidän kaikkien pitäisi tehdä osamme siinä, että pyrimme huolehtimaan omasta käsihygieniastamme ja ennaltaehkäisemään viruksen nopeaa leviämistä. Todennäköisesti kaikista toimista huolimatta se leviää, mutta muistetaan myös se, että hyvin nopea tartuntojen leviäminen asettaa myös terveydenhuollon äärirajoille niin kuin esimerkiksi Italiassa voidaan nähdä tapahtuneen.

Pysykäähän terveinä ja pitäkää huolta toisistanne!

Omalla "työpisteellä" tuleekin nyt sitten vietettyä vähän enemmän aikaa

- Fabu

Lukuvuoden viimeinen periodi

Nyt on talvilomat sun muut vietetty ja käyty tämän periodin ensimmäisillä luennoilla. Kurssit ovat hyvin mielenkiintoisia, mutta kahden luentokurssin lisäksi kipuilen tilastotieteen kakkoskurssin kanssa. Suoritin ensimmäisen kurssin jo edellisessä periodissa ja se oli jopa yllättävän helppo. Toisaalta tapa, jolla sen suoritin ei oikein tukenut omaa oppimista kun käytännössä riitti, että muisti vastaukset viikkotenttien kysymyksiin ulkoa. Varsinaisessa tentissä oli nimittäin tismalleen samoja kysymyksiä eikä minun näin ollen tarvinnut todellisuudessa ymmärtää näitä asioita sen tarkemmin.

Tässä kakkoskurssissa sen sijaan jo tarvitsisi sisäistää hieman opeteltavia asioita ja kyetä vähän laskeskelemaan mm. todennäköisyyksiä. Haastavaa näiden opettelusta tekee se, että kurssi on nyt suoritettavissa ainoastaan verkossa itsenäisesti eikä asiaa auta myös sekään, että oma motivaatio ja kiinnostus eivät oikein tahdo riittää. Yritän kuitenkin saada kurssin alta pois vaikka väkisin!

Inhokkikurssin lisäksi tässä periodissa on myös yhteiskunnan rakenteet ja eriarvoisuus sekä julkisoikeuden kurssi. Jälkimmäinen on hyvin kiinnostava, mutta vaikuttaa myös erittäin haastavalta. Eriarvoisuuskurssilla käsitellään myös hyvin mielenkiintoisia aiheita, vaikkakin jollakin tasolla myös ehkä hieman kipeitä asioita. Jokainen on voinut kokea tahollaan eriarvoisuutta jossakin muodossa ja näiden aihealueiden käsittely saattaa nostaa tunteita pintaan. Kurssin päätteeksi olisi palautettava essee, jossa käsittelee eriarvoisuutta ainakin jossain määrin omien kokemusten pohjalta ja tämän osalta painotettiinkin ettei kannata ottaa mitään liian henkilökohtaista tai kipeää tapausta käsittelyyn, jotta tietynlainen tieteelliselle tekstille tyypillinen lähestymistapa säilyisi. Helposti tulee ehkä kirjoitettua turhankin kärkkäästi, jos aihe on hyvin henkilökohtainen.

Koen, että edellisen periodin kirjoituskursseista tulee olemaan suuri hyöty tämän seuraavan esseen kirjoittamisessa. Osaan aivan eri tavalla tarkastella tekstiä ja sen rakennetta sekä kiinnittää huomiota niihin omiin kompastuskiviin ja vahvuuksiin. Kehotankin (mikäli mahdollista) suorittamaan tällaiset kirjoittamiskurssit mahdollisimman alkuvaiheessa opintoja! Harmitti kakkosperiodissa melkoisesti kun tiesi, että esseistä olisi voinut saada paremmat arvosanat, jos olisi vain ollut mahdollisuus käydä edes joku akateemisen kirjoittamisen kurssi ennen niiden kirjoittamista.

Julkisoikeuden kurssin koen melko haastavaksi, koska se on täysin erilainen verrattuna muihin kursseihin. Kurssin vetäjä sanoikin, että monet sellaiset oppilaat, jotka eivät olleet koskaan saaneet vitosta mistään muusta kurssista, ovat tulleet hänelle tästä kertomaan ja vastaavasti vitosen oppilaat ovat tulleet häneltä kysymään perusteluja kun ovatkin saaneet kurssista kolmosen. Itse en oikeastaan solahda kumpaankaan kategoriaan ja mielenkiinnolla odotankin kuinka kurssi omalta osaltani menee. Sen kuitenkin tiedän, että paljon lukemista on tiedossa ja hyvin paljon uuden tiedon omaksumista. Onneksi kuitenkaan ei tarvitse päntätä mitään lakitekstejä tai pykäliä ulkoa, vaan mikäli näitä tentissä tarvitsee niin tarvittava materiaali jaetaan tentissä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin itsellä pieni tunne, että saattaa joutua varautumaan kesän uusintatenttiin.

Tuli tuossa hieman ryhdistäydyttyä opiskelijatapahtumien suhteen ja lähdin viettämään laskiaistiistaita laskuhumalan merkeissä. Oli tosi kivat poikkitieteelliset bileet ja mehän jatkettiin ihan aamuun asti. Kotona olin siihen aikaan kun miehen piti jo heräillä. En muista koska viimeksi olisi mennyt yhtä pitkään ja kyllä siinä vaiheessa vähän nauratti kun aamulla taapersin rautatieasemalta kotiin aamuliikenteen seassa haalarit lonkerossa. Tänään olisi vuorossa ratikkarisse, mutta aamuun asti ei varmaankaan ihan mene kun 10.15 huomenna julkisoikeuden luento. :)

Sellaista kevyttä lukemista

- Fabu


P.S. Pääsin sosiaalityön opintosuuntaan! ^^

Seesteisempää aikaa

Heippa taas!

Edellisestä postauksesta onkin vierähtänyt tovi ja tälle aikavälille mahtuukin melkoista tunteiden vuoristorataa. Tällä hetkellä tosiaan on rauhallista ja meneillään vain kolme kurssia, joista ei oikeastaan minkäänlaista läsnäoloa vaadita. Teen tässä välissä alta pois pari akateemisen kirjoittamisen kurssia, joissa pääasiassa työstetään esseitä ja sitten suoritan tilastotieteen ensimmäisen kurssin.

Tämä kolmas periodi on ollut sellainen pohtimisen ja ymmärtämisen paikka. Edellisessä periodissa tein opintoja 25 opintopisteen edestä ja sen lisäksi kävin satunnaisesti töissä ja tuntui siltä, ettei rauhoittumiseen ja palautumiseen oikein jäänyt aikaa. Huomasin olevani koko ajan jotenkin pingottunut ja lopulta tuntui että itsensä sanoo irti niin pää kuin kroppakin.

En ole oikeastaan koskaan stressannut, mutta tunne ajanpuutteesta sai stressaamaan kaikesta: pakko käydä töissä, että rahat riittävät, mutta olisi myös pakko saada tehtyä opintoihin liittyviä asioita eteenpäin. Lisäksi olisi vielä pakko löytää jaksamista jakaa huomiota ja energiaa myös perheelle. En ole todellakaan ylpeä siitä, millaiseksi tuo kolmen kuukauden ralli minut ajoi.

Tosiaan meillä oli haku opintosuuntiin ja hain sosiaalityöhön. Nähtäväksi jää, onnistuuko tuo opintosuuntaan pääseminen, mutta se selviää myöhemmin. Tällä hetkellä mielessä lähinnä pyörivät akateemiseen kirjoittamiseen liittyvät asiat ja on ollutkin ilahduttavaa huomata, kuinka on oppinut kiinnittämään huomiota esseissä sellaisiin asioihin, mihin ei ehkä osaisi kiinnittää huomiota muuten. 

Vaikka kovasti aiemmin totesin, etten oikein välitä sitseistä... Osallistuin haalarisitseille sitten kuitenkin ja ihan mukavaa oli. Vaikka nyt taas tuntuu, että sitsit on osaltani sitsattu, en mene varmaksi sanomaan ettenkö vielä tulevaisuudessa osallistuisi. Teemana oli "back to first grade" ja teeman mukaan oli alkupaloina pilkottuja kasviksia, pääruokana "nakkikastiketta" (tofusta) ja perunoita. Jälkkäriksi oli aurinkokiisseliä, jota en kuitenkaan uskaltanut syödä. Tuli kyllä ihan ala-aste mieleen! Nostalgista osaltani oli myös se, että minulla oli täysin samanlainen reppu mukana kuin aloittaessani koulutaipaleeni vuonna 1996.

Omalla tavallaan jännittää, että mahdollisesti ensi syksynä pitäisi jo miettiä kandidaatintutkielman tekoa, mutta toisaalta jännittäminen on turhaa. Olen melko itsevarma siitä, että tutkielma onnistuu varmasti ihan hyvin, kunhan valitsen aiheeni huolella enkä lähde hakemaan liian haastavaa aihetta. Tämän virheen itse asiassa tein toisen työn alla olleen esseeni kanssa, mutta sain kuin sain senkin lopulta hoidettua kunnialla.

Nyt ei tässä oikeastaan voi muuta kuin odotella kevättä ja lukukauden viimeisen periodin alkua. Tiedossa mielenkiintoisia kursseja, kuten julkisoikeuden kurssi ja sellainen kuin eriarvoisuus yhteiskunnassa. Ihana päästä taas keskittymään oleelliseen tällaisen "teknisemmän" jakson jälkeen. Maaliskuussa tiedossa olisi myös fuksien ratikkarisse, eli taas hyvä syy vetää haalarit jalkaan!

- Fabu

Ensimmäinen opiskeluperiodi takana

Ja niin myös syysloma. Täytyy myöntää, että yllättävän hyvin ensimmäiset opiskelukuukaudet ovat sujuneet. Alkuun jännitti ensimmäiset tentit ja se, kuinka niissä pärjää ja kaiken maailman huijarisyndroomat päällä sitä tuskasteli että entäs jos kaikki huomaakin että olen aivan väärässä paikassa, tyhmä enkä ymmärrä mitään. No, onneksi nämä huolet nyt hälvenivät tenttitulosten jälkeen, vaikka tenttien tekeminen ei itselleni vahvinta aluetta olekaan. Onneksi seuraavilla kursseilla taitaa olla mahdollisuutena tehdä tentin sijaan essee.

Tavallaan olen tässä vähän odotellut, että koska se kamelin selkä napsahtaa. Suostuin tekemään sijaisuuksia Attendolla, vaikka jo edellisessä periodissa tuntui, että aikani ei todellakaan riittänyt kaikkeen mihin olisi ehkä pitänyt. Esimerkiksi pariin tenttiin lukeminen jäi vähälle, ja tietysti se näkyy arvosanassa vaikka tietää, että olisi sitä pystynyt parempaankin. Tietysti tässä kaikkea touhutessa sitä koko ajan omalla tavallaan potee huonoa omaatuntoa siitä, että ei ole aikaa oman lapsen kanssa niin paljon kuin haluaisi. Tavallaan olisi ihanaa vain olla tytön kanssa kotona niin kuin vielä viime keväänä, mutta kun opiskelupaikan sai niin olihan se otettava vastaan. Pari vuoroa silloin tällöin on ihan hyvä käydä tekemässä töitäkin niin ei ole taloudellisesti ihan niin tiukkaa.

Oikeastaan kaikesta tästä joka paikkaan repeämisestä tuntuu kärsivän eniten parisuhde. Kun on opiskelut, työt, lapsi ja tietysti erinäiset harrastusluonteiset jutut niin se mies tahtoo aina jäädä vähän kaiken muun jalkoihin. Onneksi hän on kuitenkin nostanut asian esille, sillä sitä kun vaan elää arkea ja tavallaan alkaa vain suorittaa kaikkea niin siinä äkkiä jotkin tärkeät asiat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Mainitsinkin ystävälleni tuossa yhtenä päivänä, että emme ole mieheni kanssa käyneet missään kahdestaan lähes kahteen vuoteen. Tämä osittain siitä syystä, että meillä ei ole ihan lähellä sellaista tukiverkostoa, joka asian olisi voinut mahdollistaa. No, tiedänkin mitä toivon vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi tänä vuonna.

Opiskelijatapahtumissa en niin kauheasti ole ollut mukana, juurikin jo edellämainituista syistä. Fuksiseikkailu oli ihan hauska kokemus ja ensimmäiset sitsini menivät nekin ihan hyvin, vaikkakin kyseenalaistan vähän koko käytännön. Ei ehkä ole minun juttuni istua montaa tuntia paikallaan, ruokaa nenän edessä jota ei ehdi syödä ja laulaa pöhköjä lauluja (tai ylipäätänsä laulaa) sekä juoda alkoholia turhankin paljon. Mutta osallistukoot ne ketkä tykkää, itse kaipaisin tapahtumilta enemmän sosiaalista kanssakäymistä, liikettä ja että olisi oikeasti hauskaa sen sijaan, että kuunnellaan vaan turhanpäiväisiä puheita ja lauluja. Pitäkää vain minua sivistymättömänä, sellainenhan minä vähän olenkin.

Ensimmäinen periodi piti osaltani sisällään siis käytännössä johdatuskursseja sosiaalitieteisiin ja sosiaalityöhön sekä tein myös kriminologian kurssin, joka oli hyvin mielenkiintoinen. Nyt alkaneessa periodissa pääsemme tutustumaan sosiaalipsykologian ihmeelliseen maailmaan, yhteiskuntapolitiikan kysymyksiin, sosiaalisiin kysymyksiin ja ihmiskäsitykseen sekä lisäksi itselläni on yksi englanninkielinen kurssi Welfare State Theory. Tällaisia tuntemuksia tällä kertaa, suunnittelin kirjoittavani yhden postauksen kriminologian innoittamana jossakin vaiheessa mutta sitä saatte vielä odottaa.

  - Fabu

Tunteiden vuoristorata

Viimeisimmästä kirjoituksestani on jo vierähtänyt jonkin verran aikaa ja kirjoitustauon pitäminen oli tietoinen valinta siinä vaiheessa kun tuntui että töissä käyminen, kodin pyörittäminen ja koulun alkuun valmistautuminen veivät jo kovin paljon energiaa.

Vaikka vielä siinä vaiheessa odotin opintojen alkamista innolla kun tieto opiskelupaikasta tuli, niin yllättäen koulun alkaessa mieli oli jotenkin matalalla. En oikein ole itsekään varma, mistä se johtui, mutta epäilen vähän, että tietynlaiset alitajunnan syöverteissä piilotelleet tiedostamattomat pelot yliopistossa opiskelua kohtaan vaikuttivat asiaan.

Orientaatioviikko meni kuitenkin nopeasti ja sen aikana sai vähän omiakin fiiliksiä kohennettua. Tietysti omalla tavallaan kaikki puheet siitä, kuinka etuoikeutettuja olimme päästessämme opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja kuinka arvostettu instituutio on kyseessä, lisäsivät omaa epävarmuutta ja saivatkin pohtimaan sellaisia ajatuksia että olenkohan nyt ihan oikeassa paikassa.

Olen kyseenalaistanut oikeuttani opiskella täällä jo useampaan otteeseen, vaikka opintojen alkamisesta on vasta vähän aikaa. Jännitän myös ensimmäisiä tenttejä kovasti, sillä asioiden opettelu ulkoa kirjoja lukemalla ei ole itselleni se paras mahdollinen tapa oppia asioita.

Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että olen löytänyt ryhmän samankaltaisia opiskelijoita, joiden kanssa on helppo olla ja pystymme yhdessä tsemppaamaan toisiamme tentteihin esimerkiksi lukupiirien avulla. Pelko sopeutumattomuudesta oli siis osaltani hieman turhaa, vaikka tietyllä tavalla itseni luentosaleissa ja muutenkin kampusympäristössä tunnenkin olevani erilainen, poikkeava. Kuitenkin näen sen vain voimavarana ja vahvuutena, että pystyn tarkastelemaan asioita monesta perspektiivistä eikä näkemykseni asioista ole enää niin mustavalkoinen kuin kymmenen vuotta sitten.

En oikeastaan ole vielä osallistunut mihinkään opiskelijoiden aktiviteetteihin, mutta tämä asia korjaantuu onneksi huomenna! Minut saatiin ylipuhuttua osallistumaan fuksiseikkailuun, jossa käydään läpi erilaisia rasteja ja joukkueella täytyy olla jokin pukeutumisteema. Haluaisin kovasti paljastaa omamme, mutta se vaarantaisi minun anonymiteettini, joten voitte vain arvailla missä joukkueessa vuoden 2019 Fuksiseikkailussa Fabu oikein onkaan ollut. Tämän lisäksi osallistun myös ensimmäisille sitseilleni sunnuntaina. Kyseessä Konstruktion fuksisitsit ja niihin osallistumista puntaroin paljon ihan vain sen vuoksi, että sinne ilmoitettiin pukukoodiksi "Coctail+flowers". Ensimmäiseksi mietin että mitä ihmettä se nyt sitten käytännössä tarkoittaa ja järkytyshän oli melkoinen siinä vaiheessa kun ymmärsin, että minun pitäisi pukeutua mekkoon ja tähän vielä liitettynä kukkateema, niin perääntymiseni osallistumisesta ei ollut kaukana. Löysin kirpparilta kuitenkin onneksi ihan kelvollisen. Lisäksi aktivoiduin hieman ja liityin Hämäläis-Osakuntaan! Aion kuitenkin kirjoittaa näistä kokemuksista tarkemmin myöhemmin!

Oman haasteensa opintojen osalta näin alkuvaiheessa muodostavat kaikille sosiaalitieteiden opiskelijoille pakolliset kurssit, joiden tarkoitus on ikään kuin auttaa vasta opintonsa aloittavia saamaan kosketuspintaa eri suuntautumisaloihin. Kurssit ovat ihan mielenkiintoisia, mutta osaltani suuntautumislinja jolle tähtään on jo selvä ja omalla tavallaan turhauttaa käydä sitten eri johdantokursseja. Yritän kuitenkin nähdä asian positiivisessa valossa ja ajattelen saavani erilaisia ajattelun työkaluja ja mahdollisuuksia tarkastella asioita eri näkökulmista. Kuitenkin lopulta olemme kaikki valmistuessamme valtsikasta valtiotieteiden maistereita, joten sillä suuntautumisella ei niin suurta painoarvoa ole. Poikkeuksena kuitenkin sosiaalityön linja, sillä sosiaalityön opinnot suoritettuaan voi hakea laillistetun sosiaalityöntekijän nimikettä itselleen ja voi siis tämän jälkeen toimia sosiaalityöntekijän työtehtävissä.

Olen kuitenkin hyvin onnellinen opiskelupaikasta, vaikka tavallaan pelkäänkin joutuvani kerta toisensa jälkeen, tentti tentiltä, todistelemaan oikeutustani opiskella Helsingin yliopistossa. Teen kuitenkin parhaani ja pyrin siihen, että opintoni etenevät toivotunlaisesti ja se todennäköisesti riittää ihan hyvin.

Itselle tärkeiden paikkojen vaakunat löytyivät osakuntatalon seinältä.

- Fabu