Opintoni avoimessa yliopistossa

Ajattelin tänään kirjoittaa opinnoistani avoimessa yliopistossa, sillä ne ovat olleet olennainen osa elämääni viime aikoina. En syvenny sen tarkemmin kurssien sisältöihin, vaan ennemminkin pyrin kuvailemaan opintoja yleisellä tasolla.

Olen suorittanut kursseja Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja opintoni alkoivat samaan aikaan kun olin suorittamassa ammatillista perustutkintoa. Olin tuolloin viikot asuntolalla ja iltaisin aika kävi pitkäksi. Päätin siis hyödyntää nuo illat ja löysin avoimen yliopiston opintotarjonnasta mielenkiintoisia kursseja. Opiskelin ammattikoulussa ympäristöalaa, joten luonnollisesti otin kursseja kuten luonnonsuojelun perusteet ja ympäristöfilosofia.

Nuo kurssit olivat osaltani se ratkaiseva tekijä, joka ajoi minut filosofian ja yhteiskuntatieteiden tielle ja sitä kautta suorittamaan sosiaalityön opintoja. Suurimman osan opinnoista olen pystynyt tekemään täysin etäopiskellen. Tutkintoon vaadittavat kieliopinnot vaativat kuitenkin lähiopetusta ja läsnäolo oli pakollista. Englannin kurssit koin hyvin vaativiksi ja vaikka olen mielestäni ollut ihan hyvä (keskivertoa parempi) englannissa, niin petyin hieman suullisen kurssin arvosanaan ja ehkä tulevaisuudessa aion korottaa sitä.

Ruotsin pakolliset opinnot sen sijaan osoittautuivat yllättävästi rennoiksi ja jopa ihan mukaviksi. Tuota pakollista kurssia varten tein alustavasti kuitenkin puoli vuotta töitä esimerkiksi suorittamalla ruotsin kertauskurssin Helsingin avoimessa yliopistossa ja sen jälkeen jatkaen itsenäistä opiskelua. Lähtötasoni oli käytännössä nolla ja nolottaa hieman myöntää, että se varsinainen ruotsin kurssi meni melko rimaa hipoen läpi. Tärkeintä kuitenkin, että nyt se on alta pois! Tuo ruotsi oli itselleni myös ennen tutkintohakuisten opintojen aloittamista sellainen kynnyskysymys, että onko minun mitään järkeä lähteä edes opiskelemaan yliopistoon.

Filosofian ja yhteiskuntatieteiden perusopintojen ja noiden kieliopintojen lisäksi olen tehnyt avoimessa yliopistossa myös aikuiskasvatustieteen perusopinnot sivuaineena. Oikeastaan siitä syystä olen näitä opintoja enemmän avoimen puolella tehnyt, että minulla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan yliopistoon avoimen väylän kautta, mikäli päähaun osalta koe menee mönkään.

Tärkeäähän on siis tiedostaa, että avoimen yliopiston kurssien sisältö ja vaatimukset vastaavat yliopistossa opiskelua ja monilla kursseilla on avoimen opiskelijoiden lisäksi tutkinto-opiskelijoita. 

Mitähän vielä voisi avoimista opinnoista sanoa… Totta kai ne ovat lompakkoa keventäneet, mutta kun on motivaatiota ja tietää mitä tahtoo, niin on se sen arvoista. Etenkin siinä vaiheessa, jos opiskelupaikka irtoaa sieltä yliopistosta.

Lisäksi olen ymmärtänyt, että nykyään avoimen yliopiston opintoja suorittamalla saa kuitattua aktiivimallin vaatiman aktiivisuuden. Kuitenkin työttömänä työnhakijana ollessa on oltava valmis ottamaan vastaan töitä, vaikka avoimen opintoja suorittaisikin, mikäli haluaa saada työttömyysturvaa. Myös opiskelun tukemista työttömyysturvalla on lisätty ja jos vain on TE-toimiston kanssa sopinut hyvissä ajoin suunnitelmat etukäteen, niin ensimmäiset kaksi vuotta opinnoista voi opiskella työttömyysturvalla tuettuna, tässä kuitenkin ehtona taisi olla yli 25 vuoden ikä. Vaihtoehtoisesti tuon kaksi vuotta voi opiskella myös ansiosidonnaisella päivärahalla, mikäli on siihen oikeutettu.

Avointen opintojen suhteen lapsen saaminen ei ole muuttanut omaa opiskeluani tai hankaloittanut sitä kovinkaan paljon. Mies onneksi auttaa paljon ja kesän jälkeen, mikäli pääsen aloittamaan varsinaiset opinnot, tytölle on hoitopaikka valmiina odottamassa. Mikäli taas en pääse tästä hausta sisään, jatkan vain avoimen opintoja kotona eikä se oikeastaan haittaisi, sillä saisinpahan viettää aikaa lapseni kanssa. Tämä saattaa olla myös yksi blogiaihe tulevaisuudessa; kuinka yhdistää vanhemmuus ja yliopisto-opinnot?

Toivottavasti pystyn osaltani rohkaisemaan muitakin opiskelemaan avoimessa yliopistossa ja hakeutumaan yliopistoon, mikäli siellä jokin ala kiinnostaa. Minusta tuntuu, että etenkin yhteiskuntatieteiden osalta opiskelijoita on enemmän erilaisista taustoista, joten ei kannata pelätä etteikö sopeutuisi joukkoon. Lopulta kuitenkin opiskelu on itseä varten, omaa tulevaisuutta ja työllistymistä varten. Itsekin usean "roskatutkinnon" ja lukemattomien pätkätöiden jälkeen olen päättänyt opiskella alalle, jossa on varma työllistyminen ja pääsee tekemään työtä, jolla on tarkoitus.

- Fabu