Minusta on surullista, että edelleen on yleinen ajatus, että lapsen jälkeen ei ole enää omaa elämää tai parisuhdetta ja kroppakin on lopullisesti pilalla... Myönnän, kun tyttäreni oli vauva-aikana minussa kiinni 24/7, niin kyllä siinä vähän tuntui, että on vain jonkin sortin syöttökone. Lapsi ei ole kuitenkaan estänyt minua edes siinä vaiheessa tekemästä omia juttujani, kuten avoimen yliopiston opintoja ja suoritin tytyn ollessa kahden kuukauden ikäinen myös lyhyen opintoihini kuuluneen harjoittelupätkän. Tämän mahdollistamisesta suuri kiitos kuuluu miehelleni, joka on ollut alusta asti valmis ottamaan roolia vanhempana ja näin myös itselläni on mahdollisuus kokea äitiys iloisena ja maailmaa avartavana asiana sen sijaan, että sen kokisi millään tapaa rajoittavana.
Täytyy kuitenkin myöntää, että henkilökohtaisesti yllätyin äitiyden helppoudesta (älkää kivittäkö), sillä olin henkisesti varautunut koliikkilapseen, jonka vuoksi en nukkuisi enää koskaan. Päinvastoin, tyttäreni nukkui öisin kuin enkeli heräten välillä syömään ja tämän jälkeen taas uni maistui.
On myös onni, että olemme säästyneet korvatulehduksilta ja muilta sairastumisilta. Olen päässyt paljon helpommalla (ainakin tähän asti) kuin olisin koskaan kuvitellut. Kaikki kauhukertomukset niin synnytyksestä kuin vauva-ajasta ovat osaltani lentäneet romukoppaan. Tämä huolettomuus on kuitenkin muistuttaa minua siitä, että mikään ei takaa seuraavan lapsen kanssa asioiden menevän yhtä helposti. Elän kuitenkin nyt elämäni onnellisinta aikaa ja uskonkin lapsilukuni jäävän yhteen. Se ei kuitenkaan tee minusta vähemmän äitiä kuin monilapsisten perheiden äideistä, joita kuitenkin arvostan suunnattomasti.
Yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mennä joka paikkaan ja antaa hänelle tarvitsemansa huomio ja syli. Meillä ei myöskään ole sellaista tukiverkostoa, että voisimme vain viedä lapset jollekin hoitoon. Tyttö on nyt 14 kuukautta eikä ole ollut kertaakaan hoidossa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt itseäni käymästä viikonloppuisin kauempana lähitapaamisissa koskien opintojani, sillä olemme saaneet homman toimimaan ihan hyvin.
Äitiyden myöstä en myöskään ole kokenut muuttuneeni ihmisenä tai "mammautuneeni". Totta kai lapsen tulo elämään vaikuttaa suuresti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. On ihanaa seurata, kuinka pieni kasvaa ja kehittyy, oppii ja oivaltaa ja innostuu mitä ihmeellisimmistä asioista! Vaikka en koe muuttuneeni ihmisenä, äitiys on opettanut paljon ja ehkä tärkeimpiä opetuksia on ollut, että kannattaa vähän höllentää välillä!
Äitiys on ihana asia. Oma äitiys on saanut minut myös ymmärtämään paremmin omaa äitiäni ja hänen tekojaan ja toimintatapojaan. Ollaanhan myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä äitejä kohtaan!
Hyvää äitienpäivää!
-Fabu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti