Elämänkoulu

Oikeastaan en pidä kyseisestä sanasta sen varsinaisessa merkityksessä ollenkaan. Elämä opettaa kaikkia joka päivä, mikäli vain annamme sen tehdä niin. On oltava avoin ja ennakkoluuloton eikä saa jäädä märehtimään sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Me kaikki joudumme välillä keräilemään elämänkäpyjä ja on oma valintamme, opimmeko näistä tilanteista mitään vai jatkammeko samalla kaavalla eteen päin.

Se, että kouluttautuu, ei pyyhi pois elämänkoulun rankkoja oppitunteja. On ehkä vähän kyseenalaista korostaa kouluttautumattomuuttaan toteamalla käyneensä elämän kovan koulun, joka kuitenkin jatkuu yhtä kauan kuin hengitämme. Kyllä, elämä potkii välillä päähän, mutta siitä joko noustaan ja jatketaan tai sitten luovutetaan.

Nuorempana ajattelin, että juuri elämänkoulu määritteli koko elämäni. Mikään ei onnistunut, masensi, oli huono parisuhde ja alkoholintäyteinen arki. Ongelmallinen menneisyys, omat lapsuuden traumat ja rankat kokemukset sekä itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessä päivittäin ja ikään kuin oikeuttivat lamaantumiseni ja passivoitumiseni. Miksi edes yrittää kun kaikki on ihan paskaa? Kun sinulle on lapsesta asti toistettu mantraa siitä, kuinka turha ja typerä ihminen olet, niin sitä uskomusta on aika vaikea itselleen lähteä muuttamaan. Kun tuota mantraa on toistettu niin kotona kuin koulussakin, niin se ei oikein anna hyviä eväitä elämään. En arvostanut itseäni yhtään, joten miksi kukaan muukaan arvostaisi?

Kuten jo aiemmin nostin esille: on jokaisen oma valinta, jääkö vallitsevaan tilanteeseen vai pyrkiikö kohti muutosta. Omalla kohdallani tuon valinnan tekoon tarvitsin rohkaisua enkä edes ollut itse siitä tietoinen. Olin niin tottunut omaan elämääni sellaisenaan enkä edes haaveillut muutoksesta eikä minulla ollut mitään suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Minä vain olin. Kunnes tapasin nykyisen mieheni. Uskon, että tällaiseen ratkaisuun yllyttävä tekijä voi olla toisen ihmisen lisäksi jokin tapahtuma, joka herättää tarkastelemaan omaa tilannettaan hieman eri tavalla.

Vaikka vain rankkoja ja negatiivisia kokemuksia yleensä painotetaan elämänkoulussa, niin itse haluan keskittyä näin aikuisiällä saamiini oppeihin; olen oppinut hyväksymään itseni, oppinut jopa rakastamaan ja välittämään itsestäni, olen oppinut avautumaan ja sen, että elämä kantaa. Äitiyden myötä sitä vasta onkin oppinut uusia asioita! Muun muassa olen oppinut, miten aivan pienissäkin arkisissa asioissa saattaa huomata olevan onnen siemen.

Oma elämäni olisi voinut mennä (ja olisikin mennyt) hyvin eri tavalla, mikäli en olisi tavannut miestäni. Olenkin pyrkinyt kääntämään menneisyyteni voimavaraksi päästämällä sen synnyttämistä tunteista ja ajatuksista irti. En halua tuhlata elämästäni enää yhtään ylimääräistä aikaa itseni surkutteluun kun mennyt on mennyttä, eikä sitä voi enää muuttaa. Sen minkä voi, on tulevaisuus.

Melko henkilökohtaiseen postaukseen innoitti opiskelumateriaali, jossa keskityttiin lastensuojeluun ja huostaanottoihin. Materiaaleissa esitettiin myös sijoitettujen nuorten ajatuksia ja tuntemuksia, jotka saivat minut pohtimaan omaa menneisyyttä. Onneksi sitä ei tarvitse elää uudelleen!

- Fabu 

Ilmastotekoja?

Muutama viikko sitten olin käymässä Jyväskylässä ja jäin kuulostelemaan jonkinmoista opiskelijoiden ilmastolakkoa. Kovasti peräänkuulutettiin ilmastotekoja, mutta mitä tällä todella ajettiin takaa? Päättäjien vastuuta ympäristömme tilasta?

On ymmärrettävää, että ihmiset ovat huolissaan ympäristöstään, mutta jokaisen on myös katsottava peiliin. Sen lisäksi, että ilmastopolitiikalla voidaan vaikuttaa jollakin tavoin, muun muassa verotuksen keinoin, erinäisiin ilmaston lämpenemistä ehkäiseviin keinoihin, niin lopulta valta on kuitenkin kansalaisella, kuluttajalla.

Mikäli todella haluaisimme, että valtion ja päättäjien toimesta tapahtuu ympäristön kannalta suotuisa muutos, on yhteiskunnassamme tapahduttava järisyttäviä uudistuksia. Suurelta osin nuo uudistukset olisivat kiinni ihan tavallisista ihmisistä, kansalaisista, kuluttajista.

Jo se, että yhteiskuntamme perustuu yksin talouskasvun varaan on asia, jonka on muututtava. Jatkuva kasvun tavoittelu ja kulutuksen lisääminen eivät voi kulkea käsi kädessä ekologisuuden ja ympäristönsuojelun kanssa. On hieman harhaanjohtavaa, että jatkuvasti kiistellään siitä, onko ilmastonmuutos totta vai ei ja onko ihmisellä siihen todella vaikutusta. Voitaisiin unohtaa tämä kinastelu ilmastonmuutoksesta kokonaan ja keskittyä asioihin, joista on konkreettista näyttöä ja joista ehkä jopa ilmastoskeptiset ovat samaa mieltä. Ensimmäiseksi, maapallolla on rajalliset resurssit ja toiseksi ilmaston lämpeneminen aiheutuuu suurista hiilidioksidipäästöistä, joita aiheutuu ihmisten toiminnan tuloksena.

On myös omalla tavallaan huvittavaa, kuinka nykyään tunnutaan pyyhittävän kaikki vastuu ympäristöstä toteamuksella: ”En aio koskaan hankkia lapsia, joten voin lentää, kuluttaa, ajaa autolla ja syödä lihaa niin paljon kuin huvittaa ja silti minun hiilijalanjälkeni olisi pienempi kuin sellaisella, jolla on lapsia.” Eli minä olen kaikista pahin ympäristön saastuttaja yhden lapsen synnyttäneenä, vaikka en ole lentänyt eläessäni kuin yhden edestakaisen matkan Espanjaan, en syö lihaa, autoilen todella vähän, en osta turhaa krääsää ja vaatteenikin ostan käytettyinä. Se, ettei hanki lapsia, ei ole syy toimia ja elää välinpitämättömästi ympäristöstään piittaamatta, mutta toisaalta on kieltämättä ympäristön kannalta positiivista, ettei tällainen henkilö siirrä elämäntapaansa seuraavalle sukupolvelle.

Se, että väestönkasvu on nostettu omalle jalustalleen kaikkein suurimpana ympäristöongelmana, on hieman ehkä jopa todellisen ongelman piilottelua. Hiilidioksidijalanjälki on ennemminkin sidoksissa vaurauteen ja kasvaa tulojen kasvaessa. Eniten ympäristöä kuormittavat kaikkein rikkaimmat ja ympäristöongelmista kärsivät kaikkein köyhimmät. Myös se, että kehitysmaat eivät saastuta (vielä) samalla tavalla kuin me länsimaissa, kertoo tästä ongelmasta: vaikka ihmisiä on paljon, heidän ympäristökuormituksensa on pienempi kuin meidän, joita on huomattavasti vähemmän. On todettavissa, että hiilidioksidipäästöjen kasvu seurailee bruttokansantuotteen kasvua niin Suomessa kuin globaalistikin.

Jatkuvan talouskasvun ideologian tyrkyttäminen kehittyviin maihin johtaa lopulta katastrofiin. Sen sijaan voitaisiin esimerkkiä näyttämällä osoittaa, että hyvinvoiva valtio on mahdollinen ilman talouskasvua. Tätä voidaan pitää utopistisena, mutta se olisi mahdollista ja hallittu siirtyminen ulos talouskasvusta olisi paljon parempi kuin talouden suunnittelematon romahtaminen ja ajautuminen hallitsemattomaan lamaan. Siirtyminen talouskasvusta kohti ”kohtuutaloutta” vaatii kuitenkin paljon muutoksia ihmisten ajatuksissa ja asenteissa. Se, että ajatellaan tällaisen siirtymän tarkoittavan massatyöttömyyttä ja köyhyyden lisääntymistä, ovat vain talouskasvun kannattajien luomia uhkakuvia. Kohtuutaloudessa keskityttäisiin tasa-arvoon, työtä voidaan jakaa useiden ihmisten kesken (kuten voitaisiin tehdä jo nykyään, jos haluttaisiin vähentää työttömyyttä) ja perustulo olisi yksi mahdollisuus purkaa tukien aiheuttamaa työllistymistä heikentävää byrokratiaa.

Näistä aiheista voisi kirjoittaa kirjan ja pyrinkin rajaamaan kirjoitukseni niin, että saisin siihen omasta mielestäni ajatuksia herättävimmät pointit. Aika paljon tässä kirjoituksessa olen hyödyntänyt pääsykokeen ennakkomateriaalin herättämiä ajatuksia. Olen jo aiemmin ihmetellyt ja pohtinut sitä, kuinka kaikki voi perustua jatkuvaan talouskasvuun, kun eihän tuo kasvu voi olla loputonta? Jatkuvan kasvun tavoittelu myös tekee mitättömiksi lähes kaikki ilmastonmuutoksen nimeen tehdyt toimet ja näin ollen todennäköisesti ”maksamalla jatketaan samaan malliin”, eli vain verotetaan saastuttavia asioita eikä keskitytä todellisiin ongelmiin. Ennakkomateriaali on ”Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla” kirjoittajina Helne, T., Hirvilammi, T. ja Laatu, M. Teos on hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Suosittelen sen silmäilyä aivan kaikille.

Viimeiseksi haluan vielä nostaa esille sen, että ihmiset toivovat pelastusta ekologisiin ongelmiin teknologiasta. Valitettavasti, teknologia ei yksin tule missään vaiheessa olemaan pelastus, joka taianomaisesti hävittäisi kaikki ongelmamme. Jo 1800-luvulta tuttu Jevonsin paradoksi nostaa esille, että vaikka jonkin resurssin hyödyntäminen saataisiin muuttumaan ekologisemmaksi, tämän resurssin käyttö vain kasvaa, ei suinkaan vähene tuon muutoksen seurauksena. Muutos lähtee ihmisestä itsestään ja mielestäni jokainen voi osaltaan pohtia sitä, mikä todella loppujen lopuksi on hyvinvointia? Sen sijaan että joku lähtee viikonloppuna shoppailemaan niin hän voisi ehkä sen sijaan mennä tapaamaan vaikkapa isoäitiään pitkästä aikaa tai omia vanhempiaan tai ystäviään. Itse aion lähteä viikonlopuksi patikoimaan ja nauttimaan raittiista ulkoilmasta.

- Fabu

Opintoni avoimessa yliopistossa

Ajattelin tänään kirjoittaa opinnoistani avoimessa yliopistossa, sillä ne ovat olleet olennainen osa elämääni viime aikoina. En syvenny sen tarkemmin kurssien sisältöihin, vaan ennemminkin pyrin kuvailemaan opintoja yleisellä tasolla.

Olen suorittanut kursseja Jyväskylän avoimessa yliopistossa ja opintoni alkoivat samaan aikaan kun olin suorittamassa ammatillista perustutkintoa. Olin tuolloin viikot asuntolalla ja iltaisin aika kävi pitkäksi. Päätin siis hyödyntää nuo illat ja löysin avoimen yliopiston opintotarjonnasta mielenkiintoisia kursseja. Opiskelin ammattikoulussa ympäristöalaa, joten luonnollisesti otin kursseja kuten luonnonsuojelun perusteet ja ympäristöfilosofia.

Nuo kurssit olivat osaltani se ratkaiseva tekijä, joka ajoi minut filosofian ja yhteiskuntatieteiden tielle ja sitä kautta suorittamaan sosiaalityön opintoja. Suurimman osan opinnoista olen pystynyt tekemään täysin etäopiskellen. Tutkintoon vaadittavat kieliopinnot vaativat kuitenkin lähiopetusta ja läsnäolo oli pakollista. Englannin kurssit koin hyvin vaativiksi ja vaikka olen mielestäni ollut ihan hyvä (keskivertoa parempi) englannissa, niin petyin hieman suullisen kurssin arvosanaan ja ehkä tulevaisuudessa aion korottaa sitä.

Ruotsin pakolliset opinnot sen sijaan osoittautuivat yllättävästi rennoiksi ja jopa ihan mukaviksi. Tuota pakollista kurssia varten tein alustavasti kuitenkin puoli vuotta töitä esimerkiksi suorittamalla ruotsin kertauskurssin Helsingin avoimessa yliopistossa ja sen jälkeen jatkaen itsenäistä opiskelua. Lähtötasoni oli käytännössä nolla ja nolottaa hieman myöntää, että se varsinainen ruotsin kurssi meni melko rimaa hipoen läpi. Tärkeintä kuitenkin, että nyt se on alta pois! Tuo ruotsi oli itselleni myös ennen tutkintohakuisten opintojen aloittamista sellainen kynnyskysymys, että onko minun mitään järkeä lähteä edes opiskelemaan yliopistoon.

Filosofian ja yhteiskuntatieteiden perusopintojen ja noiden kieliopintojen lisäksi olen tehnyt avoimessa yliopistossa myös aikuiskasvatustieteen perusopinnot sivuaineena. Oikeastaan siitä syystä olen näitä opintoja enemmän avoimen puolella tehnyt, että minulla olisi mahdollisuus päästä opiskelemaan yliopistoon avoimen väylän kautta, mikäli päähaun osalta koe menee mönkään.

Tärkeäähän on siis tiedostaa, että avoimen yliopiston kurssien sisältö ja vaatimukset vastaavat yliopistossa opiskelua ja monilla kursseilla on avoimen opiskelijoiden lisäksi tutkinto-opiskelijoita. 

Mitähän vielä voisi avoimista opinnoista sanoa… Totta kai ne ovat lompakkoa keventäneet, mutta kun on motivaatiota ja tietää mitä tahtoo, niin on se sen arvoista. Etenkin siinä vaiheessa, jos opiskelupaikka irtoaa sieltä yliopistosta.

Lisäksi olen ymmärtänyt, että nykyään avoimen yliopiston opintoja suorittamalla saa kuitattua aktiivimallin vaatiman aktiivisuuden. Kuitenkin työttömänä työnhakijana ollessa on oltava valmis ottamaan vastaan töitä, vaikka avoimen opintoja suorittaisikin, mikäli haluaa saada työttömyysturvaa. Myös opiskelun tukemista työttömyysturvalla on lisätty ja jos vain on TE-toimiston kanssa sopinut hyvissä ajoin suunnitelmat etukäteen, niin ensimmäiset kaksi vuotta opinnoista voi opiskella työttömyysturvalla tuettuna, tässä kuitenkin ehtona taisi olla yli 25 vuoden ikä. Vaihtoehtoisesti tuon kaksi vuotta voi opiskella myös ansiosidonnaisella päivärahalla, mikäli on siihen oikeutettu.

Avointen opintojen suhteen lapsen saaminen ei ole muuttanut omaa opiskeluani tai hankaloittanut sitä kovinkaan paljon. Mies onneksi auttaa paljon ja kesän jälkeen, mikäli pääsen aloittamaan varsinaiset opinnot, tytölle on hoitopaikka valmiina odottamassa. Mikäli taas en pääse tästä hausta sisään, jatkan vain avoimen opintoja kotona eikä se oikeastaan haittaisi, sillä saisinpahan viettää aikaa lapseni kanssa. Tämä saattaa olla myös yksi blogiaihe tulevaisuudessa; kuinka yhdistää vanhemmuus ja yliopisto-opinnot?

Toivottavasti pystyn osaltani rohkaisemaan muitakin opiskelemaan avoimessa yliopistossa ja hakeutumaan yliopistoon, mikäli siellä jokin ala kiinnostaa. Minusta tuntuu, että etenkin yhteiskuntatieteiden osalta opiskelijoita on enemmän erilaisista taustoista, joten ei kannata pelätä etteikö sopeutuisi joukkoon. Lopulta kuitenkin opiskelu on itseä varten, omaa tulevaisuutta ja työllistymistä varten. Itsekin usean "roskatutkinnon" ja lukemattomien pätkätöiden jälkeen olen päättänyt opiskella alalle, jossa on varma työllistyminen ja pääsee tekemään työtä, jolla on tarkoitus.

- Fabu

Kaikki alkaa jostakin

Olen jo pitkään haaveillut blogin kirjoittamisesta ja siitä, että kirjoittamalla pystyisin jäsentelemään omia ajatuksia ja pohdintoja selkeämmin. Kirjoittaminen myös suo sen pienen oman hetken, jonka aikana voi ladata akkuja kaiken pyörivän arjen keskellä. Minulta kuitenkin meni melko kauan päättää raameista, joiden sisällä pysyä kirjoitusteni kanssa ja tänään päätin ottaa vihdoinkin työn alle jo pidempään suunnitelmien alla olleen projektin.

Pääasiassa tulen kirjoittamaan erilaisista itseäni kiinnostavista yhteiskunnallisista aiheista, mutta varmasti tulee myös muunlaisiakin kirjoituksia, kuten esimerkiksi sosiaalityön opiskelusta. Olen hakenut opiskelemaan sosiaalitieteitä ja tälläkin hetkellä minun pitäisi olla lukemassa pääsykokeisiin. Näkökulmani yliopisto-opintoihin on hieman erilainen, sillä itselläni ei ole akateemista taustaa ja näin olen siis vähemmistön asemassa, mikäli opiskelupaikka irtoaa. Olen suorittanut opintoja avoimessa yliopistossa ja lähdin vähän vahingossa tälle tielle, sillä vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut koskaan kuvitellakaan hakevani yliopistoon muun muassa sosioekonomisen taustani vuoksi. Haluan siis rohkaista myös muita erilaisista taustoista olevia hakemaan ennakkoluulottomasti opiskelemaan itseään kiinnostavia aloja! Tässä mainittakoon vielä että itselläni ei ole myöskään lukiopohjaa, mutta se ei ole estänyt pärjäämästä opinnoissa.

Kirjoitan mieluiten nimimerkin takana, sillä minulla ei ole käyttäjätilejä sosiaalisessa mediassa ja haluan pitää siitä pienestä yksityisyyden hitusesta kiinni, mikä ihmiselle vielä toistaiseksi suodaan. Uskaltaisin varmasti kirjoittaa kaiken myös omalla nimelläni, sillä en halua ainakaan tietoisesti loukata ketään ja pyrin siihen, että kirjoitukseni ovat eettisiä ja edes jollakin tapaa "hyvällä maulla" kirjoitettuja. Voisin myös avata hieman ajatusta blogin nimen takana, sillä se saattaa kuulostaa omituiselta ja se tuntuu itsestänikin vielä hieman vieraalta. Sana fabula on latinaa ja tarkoittaa muun muassa tarinaa, pulmaa ja huolta. Segregatim puolestaan tarkoittaa syrjässä tai erillään. En ole millään tavalla latinan taitaja ja lähinnä vain yhdistin nuo sanat blogini nimeksi, koska haluan nimen ilmentävän sellaista "sivustakatsojan" roolia, joka on syrjässä huolinensa ja ajatuksinensa.

Pääsykoemateriaalit ovat tänä vuonna varsin mielenkiintoisia ja niiden pohjalta sopisikin pohtia monia asioita. En kuitenkaan tällä kertaa ryhdy niistä kirjoittamaan, mutta voin valottaa aiheita sen verran, että niitä ovat ainakin kulutus, ympäristö ja luokkaerot.

Eli: jos olet kiinnostunut sosiaalityön opinnoista (tai muuten yliopisto-opiskelusta) ja yhteiskunnallisista asioista, olet todennäköisesti löytänyt oikeaan paikkaan!

- Fabu