Voihan SOTE

En ole oikeastaan sen tarkemmin perehtynyt koko sote-vääntöön, mutta olisi mielenkiintoista tutkiskella koko uudistusta ja sen tarkoitusta hieman tarkemmin. Kerta toisensa jälkeen sen valmistelujen osalta on tullut seinä vastaan ja jo itsessään hyvin suureen uudistukseen on lähdetty liittämään jos jonkinlaisia kyytipoikia. Oikeastaan halusin kirjoittaa tästä siitä syystä, että minulla on (jälleen) ennakkomateriaalia päntättävänä ja yksi artikkeli koskee juurikin tätä aihetta. Anneli Pohjola on kirjoittanut hyvin napakan ja sote-uudistuksen ongelmiin pureutuneen artikkelin ”Sote-uudistus muuttuvan yhteiskuntapolitiikan puristuksessa”. Kuitenkin selkeän kokonaiskäsityksen saamiseksi asiaan kaipaisin vähän jotain ”Sote for dummies”- tyyppistä teosta.

Tätä sote-sotkua on jankattu PITKÄÄN ja kun asiaa on mediassa pyöritelty, niin todella usein on viljelty käsitettä valinnanvapaus. Olen aina miettinyt, että miksi uudistusta edistetään kyseisellä termillä ja se on niin olennaista, kun onhan nykyisessäkin järjestelmässä meillä valinnanvapaus. Jokainen saa valita itse palvelunsa mistä haluaa. Mietin myös, että eikö järjestelmä vain monimutkaistuisi, jos jo käsitystasolla hankala uudistus runnottaisi väkisin läpi. Kysymyksiä myös ovat aiemmin herättäneet juurikin valjastaminen  kuntareformin edistämiseen ja sen jälkeen kytkeminen uuden maakuntahallinnon luomiseen kun yksin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen ovat jo niin laaja ja hankala purtava. Edellä mainittujen kytkösten taustalla ovat Pohjolan mukaan poliittiset, sote-palveluiden uudistamisesta riippumattomat tavoitteet sekä pyrkimys suuriin rakenteisiin.

Pohjola nostaa hyvin artikkelissa esille sen, että järjestämislakiesityksissä tulevan sote-uudistuksen tarkoitukset (1§) on kirjattu eri tavalla kun vertaillaan vuoden 2017 kirjauksia (ovat suppeammat kuin edelliset) ja vuonna 2015 kaatuneessa edellisessä hallituksen esityksessä (kirjaukset selkeästi informatiivisemmat). Tärkeintä kirjausten muutoksissa on kuitenkin näkökulman muutos, jossa asiakas- ja väestökohtaisuuden ja kansalaisten oikeuksien huomioimisesta on siirrytty järjestelmälähtöisyyteen. Jos on sote-asioita yhtään seurannut, niin ei ole voinut jäädä huomaamatta, että uudistuksen valmistelun aikana kritiikkiä oli aika paljonkin esillä ja asiantuntijoita ei oikein tahdottu kuunnella. Tavallaan itsellänikin oli mielenkiinto aivan hukassa koko asian seuraamiseen ja aloin jo ajatella, että kieltäkää sana sote.

Kun Suomessa on omaksuttu talouslähtöinen ajattelu ja markkinalogiikka, maan hallitusohjelmissa markkinat ja kilpailukyky ovat saaneet yhä voimakkaamman aseman. Myös julkista sektoria on jatkuvasti kritisoitu siitä, että se on hidas, raskas ja byrokraattinen ja sen sijaan on ylistetty yksityistä yritystoimintaa joustavana ja tuottavana (kaikki kuitenkin taidamme tietää, mitä yksityistämisistä seuraa). Alun perin markkinamekanismi liittyi kilpailutettujen palveluhankintojen kautta sote-uudistuksen tavoitteena ollessa hakea palveluiden taloudellista kantokykyä kuntia suurempien organisaatioiden kautta. Pohjolan mukaan markkinalähtöisyys on kuitenkin ajanut asiakaslähtöisyyden ohi ja hän kirjoittaa myös, että poliittisessa ohjauksessa vain markkinoiden perusteltiin tasapainottavan jatkuvasti kohoavia kustannuksia ja synnyttävän tuottavuutta. Tästä pääsemmekin valinnanvapauteen, jonka nimiin markkinamekanismin markkinointi puettiin. Kuten olen itsekin jo aiemmin ajatellut, myös Pohjola kirjoittaa, että se tuodaan uutena asiana ja jätetään huomiotta se, että jo aiemmin on ollut laaja valinnanvapaus.

Sote-uudistuksen maaleja ovat tuntuneet tähän asti olevan luoda kuluttajakansalainen, joka osaa valita itselleen oikeanlaiset palvelut sekä yksilövastuun korostaminen perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan yhteisvastuun sijasta. Pohjola kirjoittaa myös monista muista asioista, kuten palveluiden polarisoitumisesta, kuluttajakansalaisuuden polarisaatiosta, sosiaalisen käsitteen kadottamisesta ja monista muista tekijöistä, jotka saavat ainakin itseni ajattelemaan, että onneksi edellinen hallitus ei saanut tavoittelemaansa uudistusta läpi. Lopulta tämä koko hanke osoittautuikin ylivoimaiseksi ja käytännössä kaatoi hallituksen. Nyt odotan jännityksellä, kuinka uudistuksen järjestäminen onnistuu tulevalta hallitukselta. Heillä on paljon tekemistä, kun otetaan huomioon, että myös sosiaaliturvauudistus olisi ajankohtainen.

En todellakaan ole mikään asiantuntija, enkä siinä roolissa tätä ole pyrkinyt kirjoittamaan. On mielenkiintoista, että aiemman sote-lain version sanottiin kaatuneen perustuslain kuntien autonomiaa koskevaan tulkintaan. Myös minusta, niin kuin Pohjolastakin, on jatkon kannalta kiinnostavaa, osoittautuuko kuntien turva paremmin perustuslain suojaamaksi kuin kansalaisten yhdenvertaisuus, joka tuntuu olevan kipupiste. Aina on hyvä muistaa, että tällaiset uudistukset koskettavat meitä kaikkia.

- Fabu