En ole oikeastaan sen tarkemmin perehtynyt koko
sote-vääntöön, mutta olisi mielenkiintoista tutkiskella koko uudistusta ja sen
tarkoitusta hieman tarkemmin. Kerta toisensa jälkeen sen valmistelujen osalta on
tullut seinä vastaan ja jo itsessään hyvin suureen uudistukseen on lähdetty
liittämään jos jonkinlaisia kyytipoikia. Oikeastaan halusin kirjoittaa tästä
siitä syystä, että minulla on (jälleen) ennakkomateriaalia päntättävänä ja yksi
artikkeli koskee juurikin tätä aihetta. Anneli Pohjola on kirjoittanut hyvin
napakan ja sote-uudistuksen ongelmiin pureutuneen artikkelin ”Sote-uudistus muuttuvan
yhteiskuntapolitiikan puristuksessa”. Kuitenkin selkeän kokonaiskäsityksen saamiseksi asiaan kaipaisin vähän jotain ”Sote for dummies”- tyyppistä teosta.
Tätä sote-sotkua on jankattu PITKÄÄN ja kun asiaa on
mediassa pyöritelty, niin todella usein on viljelty käsitettä valinnanvapaus. Olen aina miettinyt, että
miksi uudistusta edistetään kyseisellä termillä ja se on niin olennaista, kun
onhan nykyisessäkin järjestelmässä meillä valinnanvapaus. Jokainen saa valita
itse palvelunsa mistä haluaa. Mietin myös, että eikö järjestelmä vain
monimutkaistuisi, jos jo käsitystasolla hankala uudistus runnottaisi väkisin
läpi. Kysymyksiä myös ovat aiemmin herättäneet juurikin valjastaminen kuntareformin edistämiseen ja sen jälkeen kytkeminen
uuden maakuntahallinnon luomiseen kun yksin sosiaali- ja terveyspalveluiden
uudistaminen ovat jo niin laaja ja hankala purtava. Edellä mainittujen kytkösten
taustalla ovat Pohjolan mukaan poliittiset, sote-palveluiden uudistamisesta
riippumattomat tavoitteet sekä pyrkimys suuriin rakenteisiin.
Pohjola nostaa hyvin artikkelissa esille sen, että järjestämislakiesityksissä
tulevan sote-uudistuksen tarkoitukset (1§) on kirjattu eri tavalla kun
vertaillaan vuoden 2017 kirjauksia (ovat suppeammat kuin edelliset) ja vuonna
2015 kaatuneessa edellisessä hallituksen esityksessä (kirjaukset selkeästi
informatiivisemmat). Tärkeintä kirjausten muutoksissa on kuitenkin näkökulman
muutos, jossa asiakas- ja väestökohtaisuuden ja kansalaisten oikeuksien
huomioimisesta on siirrytty järjestelmälähtöisyyteen. Jos on sote-asioita
yhtään seurannut, niin ei ole voinut jäädä huomaamatta, että uudistuksen valmistelun
aikana kritiikkiä oli aika paljonkin esillä ja asiantuntijoita ei oikein
tahdottu kuunnella. Tavallaan itsellänikin oli mielenkiinto aivan hukassa koko
asian seuraamiseen ja aloin jo ajatella, että kieltäkää sana sote.
Kun Suomessa on omaksuttu talouslähtöinen ajattelu ja
markkinalogiikka, maan hallitusohjelmissa markkinat ja kilpailukyky ovat
saaneet yhä voimakkaamman aseman. Myös julkista sektoria on jatkuvasti
kritisoitu siitä, että se on hidas, raskas ja byrokraattinen ja sen sijaan on
ylistetty yksityistä yritystoimintaa joustavana ja tuottavana (kaikki kuitenkin
taidamme tietää, mitä yksityistämisistä seuraa). Alun perin markkinamekanismi
liittyi kilpailutettujen palveluhankintojen kautta sote-uudistuksen tavoitteena
ollessa hakea palveluiden taloudellista kantokykyä kuntia suurempien
organisaatioiden kautta. Pohjolan mukaan markkinalähtöisyys on kuitenkin ajanut
asiakaslähtöisyyden ohi ja hän kirjoittaa myös, että poliittisessa ohjauksessa
vain markkinoiden perusteltiin tasapainottavan jatkuvasti kohoavia kustannuksia
ja synnyttävän tuottavuutta. Tästä pääsemmekin valinnanvapauteen, jonka nimiin
markkinamekanismin markkinointi puettiin. Kuten olen itsekin jo aiemmin
ajatellut, myös Pohjola kirjoittaa, että se tuodaan uutena asiana ja jätetään
huomiotta se, että jo aiemmin on ollut laaja valinnanvapaus.
Sote-uudistuksen maaleja ovat tuntuneet tähän asti olevan
luoda kuluttajakansalainen, joka osaa
valita itselleen oikeanlaiset palvelut sekä yksilövastuun korostaminen perinteisen
hyvinvointiyhteiskunnan yhteisvastuun sijasta. Pohjola kirjoittaa myös monista
muista asioista, kuten palveluiden polarisoitumisesta, kuluttajakansalaisuuden
polarisaatiosta, sosiaalisen käsitteen kadottamisesta ja monista muista tekijöistä,
jotka saavat ainakin itseni ajattelemaan, että onneksi edellinen hallitus ei
saanut tavoittelemaansa uudistusta läpi. Lopulta tämä koko hanke osoittautuikin
ylivoimaiseksi ja käytännössä kaatoi hallituksen. Nyt odotan jännityksellä, kuinka uudistuksen järjestäminen
onnistuu tulevalta hallitukselta. Heillä on paljon tekemistä, kun otetaan
huomioon, että myös sosiaaliturvauudistus olisi ajankohtainen.
En todellakaan ole mikään asiantuntija, enkä siinä roolissa
tätä ole pyrkinyt kirjoittamaan. On mielenkiintoista, että aiemman sote-lain
version sanottiin kaatuneen perustuslain kuntien autonomiaa koskevaan
tulkintaan. Myös minusta, niin kuin Pohjolastakin, on jatkon kannalta
kiinnostavaa, osoittautuuko kuntien turva paremmin perustuslain suojaamaksi
kuin kansalaisten yhdenvertaisuus, joka tuntuu olevan kipupiste. Aina on hyvä
muistaa, että tällaiset uudistukset koskettavat meitä kaikkia.
- Fabu
