Päätoimisesti tällä hetkellä työnkuvaani kuuluu vaarallisten jätteiden lajittelu ja lastin pakkaaminen ja purkaminen. Oikeastaan suurin osa ajasta menee maalien, emäksisen jätteen, happojen, öljyjen, jäähdytinnesteiden ynnä muiden lajitteluun ja tosiaan nuo öljypöntöt pitää tyhjentää suurempiin tuhannen litran astioihin. Nykyisessä työpaikassa olen myös päässyt ajamaan ensimmäistä kertaa trukilla ja tarkoitukseni olisi siis kyetä hoitamaan myös lähtevien astioiden pakkaaminen rekkojen kyytiin, jota pidän vielä toistaiseksi hieman jännittävänä kuten myös lastin purkamista.
Pidän ehkä enemmän nykyisestä hommastani, sillä toisessa firmassa olennainen osa työtä oli asiakaspalvelu. Piti ohjeistaa asiakkaita, minne mikäkin menee ja vaarallisen jätteen keräyskierroksilla asiakkaat toivat maalit, öljyt ja muun roskan auton kyytiin. En voinut kuin ihmetellä tuolloin, kuinka hemmetin vaikeaa se lajittelu voi olla. Kun sanotaan, että se sohva menee sekajätteeseen, koska siinä on kangasta ja pehmusteita, niin silti asiakkaat heittävät sen sohvan puujätelavalle... Miksi!?
Ylipäätänsä lajittelun vaikeaksi kokemisen paljous on yllättänyt minut. Vaikka taloyhtiöillä on omat astiat eri jätejakeille niin silti heitetään vain kaikki sinne sekajätteeseen ja astia on parin päivän päästä tyhjentämisestä taas täysi. Toisaalta jos haluaa lajitella, pitäisi se tehdä oikein. Jotkut hyvää tarkoittavat lajittelijat tuntuvat heivaavan tietämättömyyttään muun muassa loisteputkia ja kaiken maailman epämääräistä lasimateriaalia lasin keräykseen. Ei, sinne eivät kuulu mitkään muut kuin kierrätettävä lasi. Ei siis juomalaseja, ikkunalasia ym. Itselle kun nämä asiat ovat jo iskostuneet selkärankaan melko nuorena, niin en voi kuin ihmetellä sitä, kuinka näinkin yksinkertainen asia voidaan kokea vaikeana.
Pitäisikö informaatiota lajittelusta ja kierrättämisestä lisätä? Tuntuu, että usein ihmiset nojautuvat selitykseen kierrättämättömyytensä osalta, joka kuulostaa tältä: "Kaikki ne jätteethän heivataan kuitenkin samaan paikkaan." Ei, vaan metallit käsitellään ominaan, koska voidaan tuottaa uusiometallia ja kaikki metallit ovat sekajätteen käsittelyssä ongelmallisia, kuten ollaan uutisista voitu lukea, kun pantittomat alumiinitölkit ovat aiheuttaneet ongelmia käsittelyprosessissa. Biojätteet, niistä voidaan tuottaa esimerkiksi biokaasua, joka ei taas onnistu jos ne on heitetty sekajätteen sekaan. Jotkut myös tuntuvat uskovan, että jossakin työntekijät lajittelevat sekajätteen käsin. Ei, eivät lajittele. Olisi mukavaa, kun ihmiset perehtyisivät paremmin siihen, mitä heidän tuottamilleen jätteille todella tapahtuu. Mistä kaikesta voidaan tuottaa uusiomateriaalia, mitkä hävitetään polttamalla ja mitä voidaan käyttää esimerkiksi maantäyteaineena. Jo sillä hetkellä, kun olemme ostamassa jotakin, voisimme miettiä, kuinka tämän hävittäminen onnistuu? Mitä tuotteelle tulee tapahtumaan ja kuinka nopeasti ostamisesta. Kannattaako heti poisheitettävää edes ostaa?
Mielestäni jokaisella kuluttajalla olisi velvollisuus ainakin perehtyä siihen, kuinka jätteet pitäisi lajitella ja hävittää. On järkyttävää, että vielä nykypäivänäkin metsiin raahataan kaiken maailman kodinkoneita sun muuta, vaikka nuo saisi viedä ihan ilmaiseksi kierrätykseen. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Kyse on kuitenkin hyvin pienestä asiasta ja niiden osalta lajittelemattomuuden ymmärrän, joilla ei ole niitä keräysastioita kotipihassa eikä välttämättä autoakaan, jonka kanssa lajitellut jätteet olisi helppo viedä keräykseen.
On hyvin absurdia, että vuonna 2019 ihmiset eivät halua tai osaa lajitella, vaikka ainakin itse olen kasvanut lajittelun kulttuuriin jo pienestä asti. Luin jonkun jutun ohimennen siitä, kuinka kaiken sekajätteeseen dumppaajat joutuisivat jossain vaiheessa maksumiehiksi, mutta se, kuinka kyseinen asia toteutettaisiin jäi hieman auki. Olisihan se kuitenkin ihan oikein, että ne, jotka ovat välinpitämättömiä ja saattavat aiheuttaa toimillaan kalliiksikin tulevia ongelmia erinäisissä käsittelyprosesseissa, maksaisivat myös sitten tuosta välinpitämättömyydestään. Tulevaisuudessa lajittelulla ja kierrätyksellä tulee olemaan aina vain tärkeämpi rooli, kun rajalliset resurssit hupenevat ja kaiken käyttäminen uudelleen on arkipäivää. On upeaa lukea kehityksestä, joka mahdollistaa vaatteiden uusiokäytön niin, että materiaaleista pystytään tekemään uusia vaatteita esimerkiksi sen sijaan, että aiheutettaisi eroosiota ja kulutettaisi hurjat määrät vettä puuvillan kasvattamisella.
Kun asioita miettii suuremmassa mittakaavassa, voi ymmärtää myös oman käyttäytymisen vaikutusta ja seurauksia. Kertakäyttökulttuuri alkaa olla tiensä päässä ja kulutushysteriaa pitäisi hillitä ja pohtia sitä, mitä todellisuudessa on aito hyvinvointi. Onko se mitattavissa kulutuksella ja sillä, kuinka paljon on varaa heittää pois ja ostaa uutta vai jollakin muulla mittarilla?
- Fabu
