Jätteet on mun juttu

Voihan sen asian varmaan näinkin ilmaista, tosiaan ympäristöalan koulutuksella olen ajautunut työskentelemään jätteenkäsittelyalueilla. Aiemmin työskentelin kuntien omistamassa firmassa ja tällä hetkellä työskentelen voittoa tavoittelevassa yrityksessä ja on myönnettävä, että työskentelyilmapiirit eroavat toisistaan melkoisesti.

Päätoimisesti tällä hetkellä työnkuvaani kuuluu vaarallisten jätteiden lajittelu ja lastin pakkaaminen ja purkaminen. Oikeastaan suurin osa ajasta menee maalien, emäksisen jätteen, happojen, öljyjen, jäähdytinnesteiden ynnä muiden lajitteluun ja tosiaan nuo öljypöntöt pitää tyhjentää suurempiin tuhannen litran astioihin. Nykyisessä työpaikassa olen myös päässyt ajamaan ensimmäistä kertaa trukilla ja tarkoitukseni olisi siis kyetä hoitamaan myös lähtevien astioiden pakkaaminen rekkojen kyytiin, jota pidän vielä toistaiseksi hieman jännittävänä kuten myös lastin purkamista.

Pidän ehkä enemmän nykyisestä hommastani, sillä toisessa firmassa olennainen osa työtä oli asiakaspalvelu. Piti ohjeistaa asiakkaita, minne mikäkin menee ja vaarallisen jätteen keräyskierroksilla asiakkaat toivat maalit, öljyt ja muun roskan auton kyytiin. En voinut kuin ihmetellä tuolloin, kuinka hemmetin vaikeaa se lajittelu voi olla. Kun sanotaan, että se sohva menee sekajätteeseen, koska siinä on kangasta ja pehmusteita, niin silti asiakkaat heittävät sen sohvan puujätelavalle... Miksi!?

Ylipäätänsä lajittelun vaikeaksi kokemisen paljous on yllättänyt minut. Vaikka taloyhtiöillä on omat astiat eri jätejakeille niin silti heitetään vain kaikki sinne sekajätteeseen ja astia on parin päivän päästä tyhjentämisestä taas täysi. Toisaalta jos haluaa lajitella, pitäisi se tehdä oikein. Jotkut hyvää tarkoittavat lajittelijat tuntuvat heivaavan tietämättömyyttään muun muassa loisteputkia ja kaiken maailman epämääräistä lasimateriaalia lasin keräykseen. Ei, sinne eivät kuulu mitkään muut kuin kierrätettävä lasi. Ei siis juomalaseja, ikkunalasia ym. Itselle kun nämä asiat ovat jo iskostuneet selkärankaan melko nuorena, niin en voi kuin ihmetellä sitä, kuinka näinkin yksinkertainen asia voidaan kokea vaikeana.

Pitäisikö informaatiota lajittelusta ja kierrättämisestä lisätä? Tuntuu, että usein ihmiset nojautuvat selitykseen kierrättämättömyytensä osalta, joka kuulostaa tältä: "Kaikki ne jätteethän heivataan kuitenkin samaan paikkaan." Ei, vaan metallit käsitellään ominaan, koska voidaan tuottaa uusiometallia ja kaikki metallit ovat sekajätteen käsittelyssä ongelmallisia, kuten ollaan uutisista voitu lukea, kun pantittomat alumiinitölkit ovat aiheuttaneet ongelmia käsittelyprosessissa. Biojätteet, niistä voidaan tuottaa esimerkiksi biokaasua, joka ei taas onnistu jos ne on heitetty sekajätteen sekaan. Jotkut myös tuntuvat uskovan, että jossakin työntekijät lajittelevat sekajätteen käsin. Ei, eivät lajittele. Olisi mukavaa, kun ihmiset perehtyisivät paremmin siihen, mitä heidän tuottamilleen jätteille todella tapahtuu. Mistä kaikesta voidaan tuottaa uusiomateriaalia, mitkä hävitetään polttamalla ja mitä voidaan käyttää esimerkiksi maantäyteaineena. Jo sillä hetkellä, kun olemme ostamassa jotakin, voisimme miettiä, kuinka tämän hävittäminen onnistuu? Mitä tuotteelle tulee tapahtumaan ja kuinka nopeasti ostamisesta. Kannattaako heti poisheitettävää edes ostaa? 

Mielestäni jokaisella kuluttajalla olisi velvollisuus ainakin perehtyä siihen, kuinka jätteet pitäisi lajitella ja hävittää. On järkyttävää, että vielä nykypäivänäkin metsiin raahataan kaiken maailman kodinkoneita sun muuta, vaikka nuo saisi viedä ihan ilmaiseksi kierrätykseen. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Kyse on kuitenkin hyvin pienestä asiasta ja niiden osalta lajittelemattomuuden ymmärrän, joilla ei ole niitä keräysastioita kotipihassa eikä välttämättä autoakaan, jonka kanssa lajitellut jätteet olisi helppo viedä keräykseen.

On hyvin absurdia, että vuonna 2019 ihmiset eivät halua tai osaa lajitella, vaikka ainakin itse olen kasvanut lajittelun kulttuuriin jo pienestä asti. Luin jonkun jutun ohimennen siitä, kuinka kaiken sekajätteeseen dumppaajat joutuisivat jossain vaiheessa maksumiehiksi, mutta se, kuinka kyseinen asia toteutettaisiin jäi hieman auki. Olisihan se kuitenkin ihan oikein, että ne, jotka ovat välinpitämättömiä ja saattavat aiheuttaa toimillaan kalliiksikin tulevia ongelmia erinäisissä käsittelyprosesseissa, maksaisivat myös sitten tuosta välinpitämättömyydestään. Tulevaisuudessa lajittelulla ja kierrätyksellä tulee olemaan aina vain tärkeämpi rooli, kun rajalliset resurssit hupenevat ja kaiken käyttäminen uudelleen on arkipäivää. On upeaa lukea kehityksestä, joka mahdollistaa vaatteiden uusiokäytön niin, että materiaaleista pystytään tekemään uusia vaatteita esimerkiksi sen sijaan, että aiheutettaisi eroosiota ja kulutettaisi hurjat määrät vettä puuvillan kasvattamisella.

Kun asioita miettii suuremmassa mittakaavassa, voi ymmärtää myös oman käyttäytymisen vaikutusta ja seurauksia. Kertakäyttökulttuuri alkaa olla tiensä päässä ja kulutushysteriaa pitäisi hillitä ja pohtia sitä, mitä todellisuudessa on aito hyvinvointi. Onko se mitattavissa kulutuksella ja sillä, kuinka paljon on varaa heittää pois ja ostaa uutta vai jollakin muulla mittarilla?

- Fabu

Sosiaalityön valtakunnallinen valintakoe 2019

Nyt on kotiuduttu Tampereelta ja kokeesta jäi ihan hyvä tunne. Yllätyin erittäin positiivisesti, että kaksi ensimmäistä sivua olivat väittämiä, joihin piti merkitä onko väittämä oikein vai väärin. Uskoisin saaneeni ainakin näistä melkein kaikki oikein, yhtä jäin pohtimaan jälkikäteen tarkemmin enkä ole vieläkään oikein varma kyseisen väittämän oikeellisuudesta.

Muutenkin koe tuntui huomattavasti helpommalta kuin Helsingin pääsykoe, vaikka itselleni ei valitettavasti jäänyt kuin kaksi viikkoa aikaa lukea ja noista kahdesta viikosta toisen olen ollut töissä. Koe meni osaltani kuitenkin yllättävän hyvin ja nyt ei auta kuin odotella tuloksia.

Tosiaan, kokeessa oli tuo oikein/väärin tehtävä, joka perustui ennakkomateriaaleihin. Koetta varten luettavat ennakkomateriaalit käsittelivät soteuudistusta, asiakkaiden osallisuutta ja työntekijöiden harkintavaltaa palvelujärjestelmässä, sosiaalialan mediavaikuttamista ja sosiaalityön tulevaisuuden etiikkaa, jossa tarkasteltiin asioita epävarmuuden ja ympäristökriisien maailmassa. Ennakkomateriaaleista oli myös kysymyksiä ja täytyy myöntää, että en saanut yhteen vastattua mitään. En vain millään saanut päähäni, mitä kirjoittaja oli tarkoittanut korruptoituneella sosioekologisella mallilla, vaikka olin papereihini sen alleviivannut ja tarkoitus ollut siis opetella kyseinen käsite, mutta harmikseni aikani ei ole riittänyt. (Huom. pääsykokeisiin lukijat, pyrkikää opettelemaan materiaaleissa luetellut teoriat, mallit, nimet ym. ainakin pääpiirteittäin!) Kaikkiin muihin sain kyllä ihan järkevät vastaukset.

Ehkä haastavimmaksi osoittautui aineistotehtävä, jossa piti hyödyntää aineistomateriaalin lisäksi ennakkomateriaaleista mediavaikuttamiseen ja osallisuuteen ja harkintavaltaan liittyviä artikkeleita. Kokeessa jaettu aineistomateriaali käsitteli Helsingin Sanomien tekemää niukkuuskyselyä ja siinä köyhyysrajalla sen alla elävät ihmiset kertovat kaunistelematta kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Kyseinen artikkeli löytyy Helsingin sanomien sivuilta, mutta on valitettavasti maksumuurin takana. https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005954997.html

 

Aineistotehtävässä siis piti hyödyntää edellä mainittuja materiaaleja ja luetella niukkuudessa elämisestä johtuvia yhteiskunnan tason ja yksilötason seurauksia. Lisäksi piti pohtia esimerkiksi, miten sosiaalityö voi osaltaan olla vaikuttamassa ennakkomateriaalien sisältöä hyödyntäen. Tilaa esseelle oli varattu yhdeksän sivua ja toivon ainakin onnistuneeni ujuttamaan asioita kaikista lähteistä omaan kirjoitukseeni tarpeeksi.

Oli huomattavasti helpompaa sisäistää asiat materiaaleista, jotka ovat juurikin sitä, mitä haluaa opiskella ja koskee sellaisia aiheita, jotka ovat jo jossakin määrin tuttuja. Mikäli en tästä hausta pääse tutkinto-opiskelijaksi, en hae enää Helsinkiin ollenkaan sillä se valtiotieteellisen pääsykoe on aivan suoraan sanonko mistä. Mieluummin laitan sitten kaikki paukut jonnekin muualle, sillä juuri noihin Helsingin kokeisiin lukeminen maksoi minulle kaksi viikkoa lukemista tähän valtakunnalliseen kokeeseen. En jaksa enää hakata päätä seinään, olisi pitänyt oppia jo ensimmäisestä kerrasta.

Tästä nyt kuitenkin voi taas elämänkäpyjä keränneenä jatkaa toiveikkaana (ei liian) kohti tulevaa ja unohtaa tämän kaiken pyörittelyn hetkeksi ja keskittyä kesään, perheeseen ja töihin!

- Fabu

Oodi äitiydelle

Mistä olisikaan sopivampaa kirjoittaa äitienpäivänä kuin äitiydestä? Jokaisella tuntuu olevan siitä oma subjektiivinen näkemyksensä, vaikkei äiti olisikaan. Äidit kokevat välillä hurjiakin paineita yhteiskunnan luomien mielikuvien vuoksi ja lähes kaikesta, mitä lapsi ikinä tekeekään, syytetään yleensä äitejä.

Minusta on surullista, että edelleen on yleinen ajatus, että lapsen jälkeen ei ole enää omaa elämää tai parisuhdetta ja kroppakin on lopullisesti pilalla... Myönnän, kun tyttäreni oli vauva-aikana minussa kiinni 24/7, niin kyllä siinä vähän tuntui, että on vain jonkin sortin syöttökone. Lapsi ei ole kuitenkaan estänyt minua edes siinä vaiheessa tekemästä omia juttujani, kuten avoimen yliopiston opintoja ja suoritin tytyn ollessa kahden kuukauden ikäinen myös lyhyen opintoihini kuuluneen harjoittelupätkän. Tämän mahdollistamisesta suuri kiitos kuuluu miehelleni, joka on ollut alusta asti valmis ottamaan roolia vanhempana ja näin myös itselläni on mahdollisuus kokea äitiys iloisena ja maailmaa avartavana asiana sen sijaan, että sen kokisi millään tapaa rajoittavana.

Täytyy kuitenkin myöntää, että henkilökohtaisesti yllätyin äitiyden helppoudesta (älkää kivittäkö), sillä olin henkisesti varautunut koliikkilapseen, jonka vuoksi en nukkuisi enää koskaan. Päinvastoin, tyttäreni nukkui öisin kuin enkeli heräten välillä syömään ja tämän jälkeen taas uni maistui.

On myös onni, että olemme säästyneet korvatulehduksilta ja muilta sairastumisilta. Olen päässyt paljon helpommalla (ainakin tähän asti) kuin olisin koskaan kuvitellut. Kaikki kauhukertomukset niin synnytyksestä kuin vauva-ajasta ovat osaltani lentäneet romukoppaan. Tämä huolettomuus on kuitenkin muistuttaa minua siitä, että mikään ei takaa seuraavan lapsen kanssa asioiden menevän yhtä helposti. Elän kuitenkin nyt elämäni onnellisinta aikaa ja uskonkin lapsilukuni jäävän yhteen. Se ei kuitenkaan tee minusta vähemmän äitiä kuin monilapsisten perheiden äideistä, joita kuitenkin arvostan suunnattomasti.

Yhden lapsen kanssa on vielä helppoa mennä joka paikkaan ja antaa hänelle tarvitsemansa huomio ja syli. Meillä ei myöskään ole sellaista tukiverkostoa, että voisimme vain viedä lapset jollekin hoitoon. Tyttö on nyt 14 kuukautta eikä ole ollut kertaakaan hoidossa. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt itseäni käymästä viikonloppuisin kauempana lähitapaamisissa koskien opintojani, sillä olemme saaneet homman toimimaan ihan hyvin.

Äitiyden myöstä en myöskään ole kokenut muuttuneeni ihmisenä tai "mammautuneeni". Totta kai lapsen tulo elämään vaikuttaa suuresti, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. On ihanaa seurata, kuinka pieni kasvaa ja kehittyy, oppii ja oivaltaa ja innostuu mitä ihmeellisimmistä asioista! Vaikka en koe muuttuneeni ihmisenä, äitiys on opettanut paljon ja ehkä tärkeimpiä opetuksia on ollut, että kannattaa vähän höllentää välillä!

Äitiys on ihana asia. Oma äitiys on saanut minut myös ymmärtämään paremmin omaa äitiäni ja hänen tekojaan ja toimintatapojaan. Ollaanhan myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä äitejä kohtaan!

Hyvää äitienpäivää!

-Fabu

Voihan SOTE

En ole oikeastaan sen tarkemmin perehtynyt koko sote-vääntöön, mutta olisi mielenkiintoista tutkiskella koko uudistusta ja sen tarkoitusta hieman tarkemmin. Kerta toisensa jälkeen sen valmistelujen osalta on tullut seinä vastaan ja jo itsessään hyvin suureen uudistukseen on lähdetty liittämään jos jonkinlaisia kyytipoikia. Oikeastaan halusin kirjoittaa tästä siitä syystä, että minulla on (jälleen) ennakkomateriaalia päntättävänä ja yksi artikkeli koskee juurikin tätä aihetta. Anneli Pohjola on kirjoittanut hyvin napakan ja sote-uudistuksen ongelmiin pureutuneen artikkelin ”Sote-uudistus muuttuvan yhteiskuntapolitiikan puristuksessa”. Kuitenkin selkeän kokonaiskäsityksen saamiseksi asiaan kaipaisin vähän jotain ”Sote for dummies”- tyyppistä teosta.

Tätä sote-sotkua on jankattu PITKÄÄN ja kun asiaa on mediassa pyöritelty, niin todella usein on viljelty käsitettä valinnanvapaus. Olen aina miettinyt, että miksi uudistusta edistetään kyseisellä termillä ja se on niin olennaista, kun onhan nykyisessäkin järjestelmässä meillä valinnanvapaus. Jokainen saa valita itse palvelunsa mistä haluaa. Mietin myös, että eikö järjestelmä vain monimutkaistuisi, jos jo käsitystasolla hankala uudistus runnottaisi väkisin läpi. Kysymyksiä myös ovat aiemmin herättäneet juurikin valjastaminen  kuntareformin edistämiseen ja sen jälkeen kytkeminen uuden maakuntahallinnon luomiseen kun yksin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen ovat jo niin laaja ja hankala purtava. Edellä mainittujen kytkösten taustalla ovat Pohjolan mukaan poliittiset, sote-palveluiden uudistamisesta riippumattomat tavoitteet sekä pyrkimys suuriin rakenteisiin.

Pohjola nostaa hyvin artikkelissa esille sen, että järjestämislakiesityksissä tulevan sote-uudistuksen tarkoitukset (1§) on kirjattu eri tavalla kun vertaillaan vuoden 2017 kirjauksia (ovat suppeammat kuin edelliset) ja vuonna 2015 kaatuneessa edellisessä hallituksen esityksessä (kirjaukset selkeästi informatiivisemmat). Tärkeintä kirjausten muutoksissa on kuitenkin näkökulman muutos, jossa asiakas- ja väestökohtaisuuden ja kansalaisten oikeuksien huomioimisesta on siirrytty järjestelmälähtöisyyteen. Jos on sote-asioita yhtään seurannut, niin ei ole voinut jäädä huomaamatta, että uudistuksen valmistelun aikana kritiikkiä oli aika paljonkin esillä ja asiantuntijoita ei oikein tahdottu kuunnella. Tavallaan itsellänikin oli mielenkiinto aivan hukassa koko asian seuraamiseen ja aloin jo ajatella, että kieltäkää sana sote.

Kun Suomessa on omaksuttu talouslähtöinen ajattelu ja markkinalogiikka, maan hallitusohjelmissa markkinat ja kilpailukyky ovat saaneet yhä voimakkaamman aseman. Myös julkista sektoria on jatkuvasti kritisoitu siitä, että se on hidas, raskas ja byrokraattinen ja sen sijaan on ylistetty yksityistä yritystoimintaa joustavana ja tuottavana (kaikki kuitenkin taidamme tietää, mitä yksityistämisistä seuraa). Alun perin markkinamekanismi liittyi kilpailutettujen palveluhankintojen kautta sote-uudistuksen tavoitteena ollessa hakea palveluiden taloudellista kantokykyä kuntia suurempien organisaatioiden kautta. Pohjolan mukaan markkinalähtöisyys on kuitenkin ajanut asiakaslähtöisyyden ohi ja hän kirjoittaa myös, että poliittisessa ohjauksessa vain markkinoiden perusteltiin tasapainottavan jatkuvasti kohoavia kustannuksia ja synnyttävän tuottavuutta. Tästä pääsemmekin valinnanvapauteen, jonka nimiin markkinamekanismin markkinointi puettiin. Kuten olen itsekin jo aiemmin ajatellut, myös Pohjola kirjoittaa, että se tuodaan uutena asiana ja jätetään huomiotta se, että jo aiemmin on ollut laaja valinnanvapaus.

Sote-uudistuksen maaleja ovat tuntuneet tähän asti olevan luoda kuluttajakansalainen, joka osaa valita itselleen oikeanlaiset palvelut sekä yksilövastuun korostaminen perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan yhteisvastuun sijasta. Pohjola kirjoittaa myös monista muista asioista, kuten palveluiden polarisoitumisesta, kuluttajakansalaisuuden polarisaatiosta, sosiaalisen käsitteen kadottamisesta ja monista muista tekijöistä, jotka saavat ainakin itseni ajattelemaan, että onneksi edellinen hallitus ei saanut tavoittelemaansa uudistusta läpi. Lopulta tämä koko hanke osoittautuikin ylivoimaiseksi ja käytännössä kaatoi hallituksen. Nyt odotan jännityksellä, kuinka uudistuksen järjestäminen onnistuu tulevalta hallitukselta. Heillä on paljon tekemistä, kun otetaan huomioon, että myös sosiaaliturvauudistus olisi ajankohtainen.

En todellakaan ole mikään asiantuntija, enkä siinä roolissa tätä ole pyrkinyt kirjoittamaan. On mielenkiintoista, että aiemman sote-lain version sanottiin kaatuneen perustuslain kuntien autonomiaa koskevaan tulkintaan. Myös minusta, niin kuin Pohjolastakin, on jatkon kannalta kiinnostavaa, osoittautuuko kuntien turva paremmin perustuslain suojaamaksi kuin kansalaisten yhdenvertaisuus, joka tuntuu olevan kipupiste. Aina on hyvä muistaa, että tällaiset uudistukset koskettavat meitä kaikkia.

- Fabu

Sosiaalitieteiden pääsykoe 2019

Päällimmäisenä tunteena tällä hetkellä on pettymys. Itseeni. Kuukauden luku-urakka takana ja siltikin heti ensimmäiseksi kun tehtäväpaperin kysymykset sai katsoa niin löi aivan tyhjää. Sain minä jotain ensimmäiseen tehtävään soperrettua, mutta ehkä eniten omalta osaltani ärsytti se, että ennakkomateriaalissa käsiteltiin rinnakkain vakuutuslääkäreiden ja lastensuojelun työntekijöiden harkintaa ja harkinnan tieto-ohjautuvuutta. Panostin tietysti enemmän jälkimmäisten osioiden lukemiseen, vaikka olisi pitänyt tietysti kiinnittää huomiota enemmän myös vakuutuslääkäreitä koskeneisiin osuuksiin. Keskityin sitten vastauksessani tavallaan molempia/ei kumpaakaan spesifisti koskeneisiin muistamiini asioihin.

Muut ennakkomateriaalit liittyivät työläistaustaisten naisten opiskeluun yliopistossa, häpeään ja syyllisyyteen eri kulttuureissa ja ympäristöasioihin teoksessa "Sosiaalipolitiikka rajallisella maapallolla", johon olen jo aiemmin viitannut. Kysymykset kokeessa koin haastaviksi, mutta mielestäni sain ihan hyvät vastaukset kaikkiin. Sinänsä tämän osion tehtävät ovat todella tärkeitä, sillä niistä on saatava vähintään kahdeksan pistettä, että aineisto-osiota edes tarkistetaan.

Aineistomateriaalit, jotka kokeessa jaettiin ja joiden pohjalta piti vastata annettuihin kysymyksiin, olivat mielenkiintoisia. Ne käsittelivät ympäristöliiketoimintaa, eri poliittisten puolueiden kannattajien tärkeinä pitämiä arvoja, yliopisto-opiskeluun valikoitumista eri luokista ja perustulokokeilua. Perustulokokeiluun liittynyt tekstimateriaali oli englanniksi ja muihin aiheisiin sisältyi oikeastaan enemmänkin kaavioita ja taulukoita kuin tekstiä.

Kuten aloituksestani voi jo päätellä, omalta osaltani koe ei mennyt mairittelevasti. Minulla on kuitenkin vielä toinen koe tulossa, johon on lukuaikaa enää pari viikkoa, joten jälleen kerran tätä kirjoittaessani minun pitäisi olla lukemassa. Päätin kuitenkin ensin päästää höyryt ja rauhoittua, jotta voin aloittaa ihan puhtaalta pöydältä. Toisenkin kokeen aiheet pyörivät samoissa teemoissa, joten on edes hieman kosketuspintaa käsiteltyihin asioihin. Olisi tavallaan mielenkiintoista kuulla, miten muilla tuo tänään Helsingissä ollut pääsykoe meni? Ja millaisia ajatuksia se herätti? Myös tästä syystä innostuin blogin aloittamisesta: kokemusten vertailu, asioista keskustelu ja mahdollisesti myös vertaistuki. Ainakin se on positiivista, että joku paremmin valmistautunut saa opiskelupaikan mikäli itseltäni se tänä vuonna (ainakin Helsingissä) jää saamatta.

- Fabu